Moikka!
Disclaimer: Marvel ja Disney omistavat Avengersien hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Marvelille ja Disneylle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1. (100)
Steve juoksi pitkin New Yorkin katuja. Natasha oli hänen välittömässä läheisyydessään ase valmiina kädessä. Loki oli taas päässyt sekoittamaan Ison Omenan mielenmanipulaatiollaan ja nyt Avengers-tiimi pyrki saamaan keppostelevan jumalan kiinni.
”Mitä ilmassa tapahtuu, Tony?”
Starkin ääni kuului kirkkaana korvanapista. ”Ei mitään, Cap. Thor on jalkautunut jonnekin. Kerron sitten, kun olen paikallistanut.”
Lähetys katkesi särähtäen. Tietenkin kerrot, Steve mutisi mielessään. Stark oli jatkuvasti pirun ärsyttävä. He juoksivat vielä pari korttelia, kun Thor yhtäkkiä ilmestyi heidän eteensä retuuttaen pitkää mustanvihreää möykkyä niskavilloista. Loki äänteli kuin haavoittunut kissanpentu.
”Tony, alas. Muut, lepo. Tehtävä on tältä erää ohi”,
Steve ilmotti sallien itselleen pienen hymyn.
2. (100)
”Loki on palautettava Asgardiin. Hän ei pysy kahleissa täällä, jollei ole jatkuvasti tajuttomaksi kalautettu”, Thor sanoi, kun tiimi oli jälleen koolla päämajallaan Stark Towerissa.
”Eikä sinulla ole jatkuvasti aikaa olla kalauttelemassa hänen tajuaan kankaalle”, Tony vitsaili.
Steveä ei naurattanut. Mustatukkaisesta jumalasta oli tullut kirjaimellisesti maanvaiva, joka yritti saavuttaa ihmisten herruutta milloin milläkin keinolla.
”Meidän pitää kuulostella Lokia, vaikka näyttääkin, että hän toimi tällä kertaa yksin”, Nat totesi Steveä katsellen.
Tony nyökkäsi ja muutkin kääntyivät katsomaan supersotilasta kuin varmistukseksi. ”Thor, hae veljesi. Katsotaan mitä sanottavaa hänellä on puolustuksekseen. Nähdäänpä samalla saatko hänen tajunsa päälle yhtä helposti.”
Clintin naurahtaessa Thor lähti kellarikerrokseen.
3. (250)
Ukkosenjumala turskautti Lokin polvilleen Steven ja muiden Avengerien eteen. Keppostelija nosti heti päänsä. Hänen huulillaan kareileva ylimielinen virne oli lähes huvittava, kun samalla näki miten häntä oli mukiloitu. Kädet olivat vibraniumkahleissa, jotka näyttivät enemmän ärsyttävän kuin haittaavan vankia. Lokin oikeassa silmäkulmassa oli ilkeännäköinen sarja oletettavasti rystysistä aiheutuneit ruhjeita.
Tony nojasi rennosti taktiikkapöytään. ”Mitä sinä olet taas tehnyt?” hän kysyi kuin rasittavalta lapselta.
Thor tökkäsi Lokia, mutta vastaamisen sijaan tämä siirsi raukean kiinnostuneen katseensa Steveen. Steve piti ilmeensä tiukkana, sellaisena, jota Tony kutsui patrioottiseksi.
”Me kihisemme uteliaisuudesta”, Nat totesi kuivasti ja työnsi jostain käsiinsä saamansa raipan Lokin leuan alle.
”Ihmiset ovat niin.... ihastuttavan alttiita. Kokeilin vain uutta tietotaitoani käytännössä. Olen pahoillani, jos se aiheutti pientä kiusallisuutta.” Sanat valuivat Loki suusta kuin makein hunaja eivätkä kuulostaneet lainkaan pahoittelevilta.
Steve esti huomaamattomalla eleellä Natia antamasta vangin leukaperille läjäyksen piiskaa.
”Kenen kanssa toimit?” Tony tiedusteli, vaikka Loki ei näyttänyt pitävän häntä pääkuulostelijana ensinkään.
Jumala naurahti vastaukseksi tylsistynesti. ”Sain asiani toimitettua. Sen pitäisi riittää teille.”
Hän ei ollut lakannut tarkkailemasta Steveä koko aikana. Steve irvisti, sillä hän inhosi noiden jääkylmien silmien takaista kysymystä ja selässään tuntuvaa nihkeää virettä. ”Thor, vie hänet Asgardiin. Ja varmista tällä kertaa, että hän pysyy siellä.”
Muut näyttivät hämmentyneiltä, mutta aistivat, että viimeinen sana oli sanottu. Thor lähti retuuttamaan veljeään kohti hissiä. Sateenkaarisiltaa ei voinut kutsua sisälle päämajaan. Ennen kuin ovet sulkeutuivat Loki kääntyi ja leikki kumartavansa.
”Kiitän Captain Americaa audienssista. Tämä voi olla viimeinen kerta, kun tapaamme”, hän nöyristeli.
Steve kuuli päässään hänen lausumattomat sanansakin ja puri hapaansa kipeästi yhteen.
4. (150)
”Et kai hämmentynyt sen juonittelijan sanoista?”
Steve kohauttui tikkusuoraksi jääkaapin ovea vasten.
Tony kosketti hänen niskaansa ohimennen. ”Anna minullekin olut.”
”Minä en harrasta yöjuopottelua toisin kuin eräät.”
Tony tuhahti. ”Etkä selvästi kysymyksiin vastaamistakaan.”
Steve työnsi jääkapin kiinni käsissään kolmioleipä ja pullo, jonka hän heitti miljadöörille pelatakseen lisää vastausaikaa. Tony otti tyylikkän kopin ja kuului avauksen sihaus.
”Miksi minä olisin hämmentynyt?” Steve kysyi, vaikka se oli surkea viivytys.
”Jos sinulle ei ole tullut yllättäviä purentaongelmia, sanoisin, että Lokin puhe hieman häiritsi sinua.”
Steve kohautti harteitaan. ”Niin no, kun ottaa huomioon, että olemme viime aikoina tavanneet aika usein niin tuntuuhan se oudolta, että hän väitti meidän tapaavan viimeistä kertaa.”
Tony kurottui taputtamaan Steven kättä saarekkeen yli. ”Älä stressaa, Cap. Ei se mitään tarkoittanut. Se hullu on täällä ensi kuussa uudestaan”, hän vakuutteli vinkaten kiusoittelavan kevyesti silmää.
Heidän flirttaileva leikkinsä ei
saanut nyt Steveä hymyilemään, sillä hän tiesi sisimmäänssään Lokin olevan
liiankin oikeassa.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti