Moikka!
Tutustuin
Taltuta klassikkoon! jo viime vuonna ollessani harjoittelussa kirjastossa.
Maria Laakson teos pisti silmään kiinnostavan konseptinsa vuoksi. Tuolloin
lukeminen jäi kyllä vain selailuasteelle, sillä muistelin, että tässä olisi
käsitelty myös ulkomaisia kirjoja, mutta kaikki teokset olivat kotimaisia.
(Syksyllä ilmestyvässä jatko-osassa sukelletaan maailman kirjallisuuden mereen.
Menee ehdottomasti lukulistalle!) Teksti oli todella sujuvaa ja viihdyttävää.
Jopa väliin vähän väen vängällä väännetyt vitsit onnistuivat olemaan hauskoja.
Tekstin pointtina olivat kirjojen teemat eivät niinkään juonet, mikä jättää
hienosti tilaa lukijalle tulevaisuudessa joko lukea tai olla lukematta
taltutettava teos. Myös kirjallisuushistoriaa ja erilaisia kirjallisuuden (ja
taiteen) tyylisuuntia käsiteltiin kivasti.
Kersti
Juvan Löytöretki suomeen tuli minulle tutuksi Aristoteleen kantapää
-radio-ohjelman kautta, jossa Juva oli haastateltavana ja kertoi kirjastaan.
Esitystapa, jonka Juva on valinnut, sopii ikävä kyllä parhaiten suulliseen
muotoon (luennointiin?). Asioiden järjestys oli minusta epälooginen ja se
haittasi lukukokemusta. Muuten teos on tosi kiinnostava katsaus suomentajan
tapaan käyttää omaa äidinkieltään ja Juvan tekemät huomiot ovat oivallisia.
Juva on tunnettu Taru sormusten herran kääntäjänä ja kieltämättä se oli yksi
syy, miksi tämä kirja kiinnosti minua. Suomesta löytyy paljon rakenteita,
joilla ilmaistaan missä tarkalleen ottaen ollaan. Meille on merkityksellistä,
ollaanko siellä, täällä vai tuolla tai siinä tässä vai tuossa. Englanti ei
kykene herellä ja therellä näin monipuoliseen ilmaisuun vaan
joutuu käyttämään muita keinoja. Meidän rakkaat sisä- ja ulkopaikallissijamme
siis vaikuttavat siihen, kuinka me tulkitsemme maailmaa. Mielenkiintoinen teos
kokonaisuudessaan.
Sekä Islamin
miekka että Tuhannen ja yhden yön erotiikka ovat tunnetun Lähi-Itä ja
islamtutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamia. Islamin miekkaa
suosittelisin luettavaksi kaikille, jotka seuraavat uutisvirran melko
yksiväritteistä kuvaa islamista. Teos keskittyy muslimien ja kristittyjen
konfliktien historiaan ja ajatukseen islamista sotaisana uskontona. Hämeen-Anttila
kuvaa erinomaisesti, kuinka islam levisi ja mitkä valloitukset muslimit itse
kokivat tärkeiksi. Eurooppalainen historiankirjoitus on nostanut merkittäviksi
monia sellaisia taisteluita, joita muslimihistorioitsijat eivät pitäneet kovin
tärkeinä, ne kun tapahtuivat aivan imperiumin reuna-alueilla. Hämeen-Anttila
valottaa kummankin uskonnon väkivaltaisia puolia ja toisaalta muistuttaa, että
suurin osa kummankin kannattajista on rauhallisia riviuskovaisia.
Tuhannen
ja yhden yön erotiikka avaa islamilaisen proosan, runouden ja rakkausoppaitten
seksikäsityksiä. Lisäksi käsitellään sitä, miten länsimaalaiset ovat
eksotisoineet orienttia ja haaremielämää. Keskiajalla kristittyjen ja
islamilaisten suurin ero oli todennäköisesti se, että muslimien oli lupa
nauttia avioliitossa tapahtuvasta seksistä. Itseasiassa profeetta oli jopa
sanonut, että seksin piti olla nautinnollista. Kristityssä lännessähän seksi olin
perin synnillistä aviopuolisoiden välilläkin eikä siitä saanut missään nimessä
nauttia. Hämeen-Anttila käsittelee kiinnostavasti esimerkiksi sitä, mitkä
seksiasennot olivat sallittuja ja tietenkin puhetta on myös prostituoiduista,
sekä naisista että miehistä. Varsin mielenkiintoinen katsaus kulttuurihistorian
tähän puoleen.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti