Heippa!
Disclaimer: Marvel ja Disney omistavat Avengersien hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Marvelille ja Disneylle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
17. (100)
Kartanon tontilla oli hiirenhiljaista ja luonnottoman koskematonta.
”Ihan kuin he olisivat päästäneet Hydran sisään ilman vastarintaa”, Clint heitti.
”En pidä tästä”, Nat sanoi ja suuntasi katseensa Steveen. ”Tuntuu kuin meitä huijattaisiin.”
Tiimi lähestyi rakennuksen pääovea varovaisesti muodostelmassa. Steven otsalle oli kihonnut kylmää hikeä, sillä tätä jos mitä hän ei ollut odottanut Buckyn lupailemalta ´näyttävältä lähdöltä´. Mikseivät Hydran miehet jo hyökänneet arkkivihollistensa kimppuun? Suuren tammioven sai työntää rauhassa auki. Eteishalli kaikui äänettömyyttään.
”Mitä helvettiä tämä oikein on”, Tony kirahti visiiriinsä.
Mutta Jarviskin oli vaiennut. Yhdestä hallin
oikeanpuoleisen päädyn ovesta kajasti heikkoa vihreää hohdetta. Steve antoi
merkin ja tiimi suuntasi valoa kohden.
18. (150)
Huone oli herraskaisen asunnon kirjasto. Siellä ei ollut ikkunoita – vain kirjahyllyjä oviseinää lukuun ottamatta – mutta siellä oli kummallinen sinisävyinen valaistus, joka ei ollut näkynyt eteiseen. Vihreä hohde tuli selin oveen päin olevasta korkeasta nojatuolista, jossa selvästi istui joku.
”Aseet valmiiksi”, Nat käski hampaidensa välistä ennen kuin Steve ehti sanoa mitään.
Tuolista kuului ylimielinen pyhähdys. ”Mustaleski voi ottaa ihan rauhallisesti. Haluan vain jutella.”
He katsoivat, kun vihreällä energiapallolla leikittelevä Loki astui tuolin ympäri.
Bruce, joka ei ollut muuttunut Hulkiksi, tuijotti Lokin käsiä hämmentyneenä. ”Hänellä näyttäsi olevan jonkinlaiset kahleet.”
Loki sammutti energiapallonsa ja huoneeseen laskeutui sininen hämäryys. ”Erinomainen huomio kolmen alan tohtorilta. Hydra katsoi tarpeelliseksi säilyttää Thorin laittamat kahleet – joita te sivumennen sanoen vaaditte – jotta olisin tarpeeksi yhteistyökykyinen.”
Tony asteli Lokin luo ollen lopulta aivan kiinni tämän vartalossa ja kasvoissa. ”Mitä helvettiä?”, hän puhahti sylki roiskuen.
Loki
irvisti, mutta Natin ase ja tuolin selkämys pitivät hänet paikoillaan. ”He
haluavat sinun ja kapteenin suutelevan.”
19. (150)
Tyrmistys valtasi kirjaston. ”Miksi minun ja Tonyn pitäisi suudella?” Steve kysyi ääni kuivana.
Loki katsahti häneen. Katse oli sekunnin ajan surumielinen. ”Mistä minä tiedän. Jos ette ole vielä supertiimiaivoillanne osanneet päätellä, niin minä en ole täällä vapaaehtoisesti.”
Temppuilija heilautti päätään mielenosoituksellisesti. Steve oli kuin tulisilla hiilillä.
”No, mutta”, Clint totesi iloisesti, ”ollaan kerrankin Hydralle mieliksi. Me kaikki kyllä tiedämme, että te kaksi haluatte suudella, joten toimeen vain. Me olemme valmiina hyökkäämään.”
Nat nyökkäsi hyväksyvästi sekä Stevelle että Tonylle, mitä nyt valmiusasennoltaan kykeni. Tony liukui kapteenin tykö. Steve sydän hakkasi kuin villiintynyt hevoslauma. Hetki on tullut.
”Annetaanpa heille sitten näytös, josta ovat maksaneet”, Tony sanoi ja runttasi huulensa Steven omiin.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään. Sitten Tony vetäytyi väkivaltaisesti irti Stevestä. ”Petturi”, hän sähisi.
Kädet kurottelivat jo
takaisin Capin kaulaa kohti tarttuakseen siihen äskeistä selvästi vähemmän
lempeämmin, kun Loki äkkiä tapautti käsiään yhteen ja sekä hän että Steve
hävisivät vihreään savupilveen.
20. (350)
Tony tavoitteli tyhjää huudahtaen kuin satutettu eläin. Nat riensi hänen luokseen. Tuolin selkänojassa törrötti Clintin ampuma nuoli. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin askelten rahina, kun muutkin tiimiläiset liikkuivat Tonyn luo. Tämä tärisi kauttaaltaan Natin käsi olkapäällään.
”Mitä oikein tapahtui?” Bruce kysyi lempeästi.
”Steve petti meidät.” Tony rojahti istualleen sanojen myötä. Hänen äänestä vapisi raivosta ja kivusta. ”Hydralla on joku hänelle niin tärkeä, että hän siirtyi heidän puolelleen.”
Nat puisteli päätään. ”Mahdotonta. Ei Steve....”
Tony keskeytti hänet töykeästi. ”Kyllä Steve. Hän uneksi suutelevansa jotain ihan toista.” Se maistui katkeralta kuin olisi syötetty maullaan huijaavaa myrkkyä.
Muut auttoivat Tonyn ylös ja tiimi lähti takaisin aulaan valppaasti tarkkaillen. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, ainoastaan sama hiljaisuus kuin heidän saapuessaan kartanoon. Hydran agentit pysyivät piilossa, jos heitä paikalla oli koskaan ollutkaan. Ulkona heitä odotti kourallinen Furyn agentteja.
”Yhteydet katkesivat heti, kun menitte sisään. Mutta saimme todennäköisen syyn kiinni.”
Agentti viittasin peremmälle pihaan, jossa kaksi muuta piteli edelleen Asgardin raudalla kahlehdittua Lokia paikallaan. Tony ei ollut jäänyt odottamaan agentin sanoja vaan oli jo kirinyt välimatkan kiinni. Agentit katsoivat parhaaksi poistua, kun jäljellä olevat Avengersit piirittävät Lokin.
”Sinä kusipää tiesit tästä.” Tonyn ääni oli terävän samettinen.
Loki kohautti harteitaan. ”Cap kertoi heille ihan itse. Sanoinhan, että olen täällä vasten tahtoani.”
Nat osoitti häntä jälleen aseellaan. ”Miten niin kertoi ihan itse?”
Loki irvisti paljastaen valkoisen hammasrivin. ”Minä en kertonut näystäni muille kuin teille. Sitten yllättäen yhtenä iltana Hydra on hakemassa minua, koska se näky pitää toteuttaa.” Uusi irvistys ei ollut edellistä hienovaraisempi. ”Heillä ei ole hajuakaan minkä kanssa leikkivät. Toimitatteko minut muuten takaisin Asgardiin? Vain he pystyvät poistamaan nämä raudat.”
Tony oli sylkäistä kepposten jumalan päälle, mutta Clint ehti kolkata tämän ensin. He raahasivat vihreän mytyn jälleen mukanaan päämajaan. Furyn nimi pääsi oikeuksiinsa tämän kuullessa Stevestä. Avengers oli saanut syvän haavan. Ryhmän vakaa sydän oli revitty rinnasta.
Tony lukkiutui huoneisiinsa ja antoi kenen tahansa hoitaa lehdistön, joka pian tiesi, että Captain America ei ollut enää Captain America. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä petos sattui päivällä ja öisin hänen unissaan Steve suuteli hänen sijastaan ruskeatukkaista, rautakätistä miestä. Riks räks yhä pienemmiksi palasiksi. Toisaalla rusohuuli paranteli pellavapään riivittyä sielua.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti