Heippa!
1. Mennyt
Kesäyön
viimeinen valo soutaa järvellä
vene
katoaa usvaan eikä tule takaisin
Me
katsomme rannalla auteretta
ja kaste
istuu kruununa hiuksillamme
Suven
keskellä olimme heinässä
vilja
lakosi viikatteelle, maan kamaran tapasi
”Nostakaa
seipäälle” sanoi isoisä nenäliina päässä
lämpö
kutitti, kutittivat varret vehnän
Makasimme
käydyssä pellossa, sinä ja minä
heinävuorien
keskellä, varjossa korsikatteen
Varjossa
syksystä muistuttavan illan
illan
kesän tuoksuista raskaan
2. Nykyisyys
Pimeän
viimeinen pilkahdus lipuu pitkin pintaa
ei
häirise tyyneyttä todellisuus, ei virvatulet
Auringonnousussa
tartumme käsi käteen
hiljaa,
”muistathan vielä”
Metsässä
on peikko ja vedessä näkki
lasten
tassut kiiruhtavat katsomaan
Ӏiti,
mitä ovat nuo peltojen pehmoiset kummut?”
Muistojen
kultaamia kesiä
Aamuyöllä
aika seisahtuu
kuuntelee
hengenvetoja luonnon ja omiensa
pohtien
syntyjä syviä
aatteita
aivan toisia
3. Tuleva
Säteen
viimeinen häntä viiltää veden pintaa
auringonkiilo
leikkii poskillani, ei enää meidän
Kesät
kuluivat huumassa
talvet,
syksyt ja keväät katsoimme toisaalle
Utuun
kätkeytyy tuhansia maailmoja
autereeseen
kokonaisia universumeja
Kävelen
rannan veden rajalla
vasemmalla
vaalea, oikealla tumma
Etutuhdolla
kahareisin istuu isoisä
keskikaarella
sinä pellavapaitasi auki
Minä
astun veneeseen, soukan purren kyytiin
ja
viimeisenä nousee viikatemies
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti