Phylloscopus trochilus

 Moikka!

Suruvoittoista laulua kuunnellen

vaivun kesän hehkuun

ja pientä, näkymätöntä pohdin

joka jossain pensaistossa sirkuttaa

 

Olitko joskus jumalten lintu?

Maan päälle karkotustasiko itket?

Vaiko päinvastoin ylistät

kuolevaista kauneutta?

 

Kertoivat sinusta vanhat

pajulintu pienoinen

jouduit kerran tuomiolle,

hakattuna, yksin, muiden lintujen

 

Eivät tulleet apuun jumalat

tuli livertäen pääskynen

vieläkö olet ystävä sen

haikea uunilintunen?

 

Fyllon tarkoittaa lehteä, mietin

ja niiden kahinaa kuuntelen

Skopos katselijaa

olenko minä sellainen?

 

Entä sirkutitko jo

kuululle keksijälle sotavaunujen?

Tuskin tiesi Trokhilos Argoon

sinulle nimensä antavan

 

Lämmin tuuli kasvojani huitoen

minut herättää

Pajulintu on mennyt pyöreään kotiinsa

en laulua enää kuule

 

On pensaisto hiljennyt tosiaan

lähteäkseni nousen

ja silloin, silloin nään

sinusta pajulintu, pienen vilauksen

-Roona-