tiistai 20. syyskuuta 2016

Iltasatu eli Rosan ja kumppaneiden tarina jatkuu (Adanat 4)



Moikka!

Tauon jälkeen jatkan tätä tarinaa. Näköjään olen julkaissut sitä viimeksi heinäkuussa! Kone meinasi bugittaa, piti vaihtaa selainta, että saaa julkaistua ja laitettua otsikonkin. Mutta homma siis jatkuu:

Keskusaukion itälaidalla oli pieni talo niillä paikkeilla, josta Agoroiden kaupunginosa alkoi. Se oli autio, joskin sitä oli aina käytetty nuoremman sukupolven salaisiin tapaamisiin. Rotten oli hiipinyt sinne vähin äänin kotoaan ja Danny pappiskoululta. Pian heidän jälkeensä saapui Kaspar, joka oli Capoten suvun perillinen. Danny oli asettunut takanurkkaan kiinnitettyyn riippumattoon tarkkailemaan, kun Rotten otti tulijoita vastaan. 

”Tervetuloa”, Rotten toivotti Kasparille hieman liian iloisesti. 

”Kiitos, vaikka ajankohta onkin kohtuullisen myöhäinen”, Kaspar sanoi haukotellen ja lähti kohti tulisijaa. 

Rotten irvisti Dannylle hänen selkänsä takana. Danny kohautti harteitaan kuin sanoakseen `tyypillinen Capote´. Jaquin ja hänen takanaan tiukasti roikkuva River olivat ehtineet tulla sisään sillä aikaa. 

”Hei Jaquin, olet näköjään ottanut pikkusiskosi mukaan”, Rotten totesi pettymystä äänessään. 

”Ei hänestä ole mitään haittaa. Hän voi istua hiljaa, jossain reunemmalla”, Jaquin puolustautui nopeasti ja veti Riverin Rottenin ohi. 

Danny nousi istumaan riippumatossa ja venytteli raukeasti kuin kissa. ”Enää puuttuvat kuokkijat”, hän sanoi. 

Siinä samassa ovi aukesi ja Rosa ja Jack pöllähtivät sisään. Rotten aikoi sanoa jotain erityisen häijyä, mutta Danny ehätti väliin. 

”Nyt kun kaikki, jotka aikovat tulla, ovat täällä, voidaan varmaan siirtyä tuonne”, hän totesi kuivakkaasti osoittaen tulisijaa, jonka Kaspar oli sytyttänyt. 

Ovella olijat siirtyivät istumaan toisten joukkoon valkean eteen toisiaan mulkoillen. Kun jännitys oli hieman lauennut ja Rotten oli aikeissa aloittaa puheensa, ovi kävi vielä kerran ja sisään tuli tyttö, jolla oli tulipunainen tukka. 

”Mitä sinä teet täällä?”, Rotten kysyi purren hammasta. 

”Kuulin huhua, että täällä pidetään kokousta ja päätin tulla katsomaan, mistä on kyse”, tyttö ilmoitti ykskantaan. 

”Minä en kutsunut shanteja”, Rotten sylkäisi. ”Ja jos olisinkin hölmöyksissäni niin tehnyt, siinä seisoisi joku poika.” 

Danny oli laittanut käden kasvoilleen. ”Rotten, Merel on shantien päällikön tytär”, hän kirahti.

Veli kohautti harteitaan kuin asialla ei olisi mitään merkitystä. ”Tiedän sen kyllä. Mikset pukeudu yhä valkoisiin, vaikka veljesi kuolemasta on alle vuosi?”, Rotten ilkeili Merelille. 

Danny huokasi. Hänen piti näköjään estää joukkotappelun syntyminen jo ensi minuuteilla. ”Anna veljelleni anteeksi. Saat toki olla täällä shantien edustajana kuuntelemassa.” Hän painotti viimeistä sanaa. 

Merel nyökkäsi puhahtaen. ”Sinä todellakin olet maineesi veroinen. Ja Adanoilla ja Twilleillä on selvästi ajateltu samoin”, hän sanoi muka nöyrästi hymyillen Rottenille. ”Onneksi isoveljelläsi on sentään diplomatian tajua.” 

Rotten puri kieltänsä, ettei sanoisi jotain piikikästä vastineeksi. Rosa hymyili omahyväistä Mereliä tukevaa hymyä, joka ärsytti häntä suunnattomasti. 

”Minä kutsui perilliset tänne....”, hän aloitti mahtipontisesti Rosasta välttämättä, mutta tämä keskeytti hänet. 

”Salli mun nauraa. Sinä olet ainoa virallinen perijä täällä ja tietysti Kaspar”, Rosa sanoi ivallisesti, muttä nyökkäsi ystävällisesti Kasparia kohti. ”En ole nimittäin kuullut, että Jaquinin asemaa olisi virallistettu.” 

”Ei olekaan, mutta kyllä te sen tiedätte, ettei Falcosta ole hoitamaan niitä tehtäviä”, Jaquin kivahti vihaisesti. 

Rosan virne oli inhottava. ”Enpä ole aiemmin tuota yhdenkään LaShian suusta kuullut. Sinä olet ollut liikaa tuon seurassa”, hän ilakoi osoittaen Rottenia. 

”Pidä suusi Adana!”, Rotten ärähti. ”Kuka antoi sinulle luvan arvostella.” 

”Lapset, lapset pitääkö minun jakaa puheenvuorot, ettei tämö oikeasti menisi tappeluksi?”, Danny kysyi kyllästyneesti. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä jokseenkin kyräillen keskeytyksen vuoksi. 

Rotten mietti hetken ja sanoi sitten: ”Sinähän olet oikeastaan puolueeton, joten tee vaan niin. Ehkä tämä sujuu sitten paremmin.” 

”Puolueeton sanan varsinaisessa merkityksessä!”, Rosa sähähti kohottautuen. Jack veti hänet olkapäästä takaisin istumaan. 

”Rotten voi puhua ensin. Hän se sai meidät kaikki tänne tulemaan. Minä nyökkäilen sitten muille puheenvuorojen merkiksi. Ja Rosa-neiti ei sitten jakele välihuomautuksia vaan puhuu omalla vuorollaan.” 

Rosa loi häneen jäätävän katseen, mutta kohautti vain harteitaan. Rotten rykäisi ja katsoi jokaista paikalla olijaa Mereliä lukuunottamatta vuoron perään silmiin. Saatuaan mahtailukierroksen päätöseen hän aloitti: 

”Te kaikki tiedätte, että meidän vanhempamme tapaavat tänään omassa kokouksessaan. Koska minä ja Kaspar olemme tulleet täysi-ikäisiksi, koukutuksemme muuttuu täysipäiväiseksi ja meidän menemisiämme vahditaan entistä tarkemmin.” Rotten keskeytti vetääkseen rauhassa henkeä ja antaakseen sanojensa mennä perille. 

Merel käytti tilaisuutta hyväkseen ja pyysi käden heilautuksella Dannyltä puheenvuoron. ”Niin pitkälle kun minä tiedän sukujen asioista – ja me kuulemme kaikenlaista – tuo on kaikille täällä itsestään selvää. Vai osoititko vain huomaavaisuuttasi minua kohtaan kertomalla sen?” Rotten oli menettää malttinsa. 

Hän porasi katseensa Dannyyn, joka oli keskittynyt tarkkailemaan halusiko joku muu puheenvuoron. Hän yllättyi hieman, kun Jack nosti sormensa merkiksi. ”Ehkä tytöt ja rakas opiskelijatoverini voisivat hieman vähentää draamaa. Ja Rotten, mene asiaan ilman mahtipontisuuksia. Minun täytyy ainakin päästä pois vielä ihmisten aikaan.” 

Kaikki tuijottivat häntä hämmästyneinä. Sitten sivummalla istuva River purskahti nauruun. Muut yhtyivät siihen pian ja tunnelma keveni huomattavasti. 

Rotten pyöritti päätään: ”Aioin vain sanoa, että tällaisia tapaamisia on vaikea järjestää tulevaisuudessa.” Rosa katsoi häntä ovelasti. 

”Miksi olisi? Ovathan meidän isämme ja sisaruksemmekin onnistuneet siinä. Danny voi toki kertoa miten se käy.” 

Danny yski hetken aikaa kuin olisi saanut jotain kurkkuunsa. Rotten taputteli veljeään selkään hieman liian kovakouraisesti. ”Sinä tosiaan ehdotit tätä paikkaa. Haluaisin kovasti tietää muutakin.” Danny tönäisi hänet kauemmas ja katsoi Rosaa rumasti. 

”Kuten neiti Adanakin näyttää tietävän kasvatuksen täysipäiväistyminen ei ole mikään ongelma. Minä, Maverick, Dave ja Selena Capote pystyimme tapaamaan, kunhan vaihtelimme paikkaa ja tapaamisaika oli epäsäännöllinen.” 

”Unohdit vielä yhden asian. Tämä oli yksi niistä tapaamispaikoista, joita te käytitte. Siksi me olemme nyt täällä”, Rosa sanoi itsetyytyväisesti. 

Danny tyytyi vain nyökkäämään. Kaspar, joka oli koko ajan näyttänyt lähinnä nuokkuvalta, haukotteli yhtäkkiä. ”Jatketaan sitten kuten ennenkin. Kutsutaan toisemme koolle tarvittaessa. Tänään ei varmaan ole muuta tähdellistä, joten minä lähden kotiin”, hän sanoi nousten samalla ylös. 

Muutkin alkoivat tehdä lähtöä. Rotten yritti antaa siihen heille luvan, mutta Danny puristi häntä olkapäästä kehottaen olemaan hiljaa. He jäivät kahden huoneeseen. 

"Muista, että sinä et johda automaattisesti sakkia näissä kokoontumisissa. Te olette tasa-arvoisia. Niin on ollut aina epävirallisissa yhteyksissä. Myös muiden kuin tulevien johtajien kohdalla”, Danny muistutti veljeään ovella. Rotten käveli kotiin happamana, mutta aivot työskennellen.


                                                         -Roona- 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempikahvisi sulle sekoitan, osat 4-6

 Moikka! 4.(200) ' Jonossa hänen edessään oli ainakin kymmenen tyttöä. Ja valehtelematta jokainen veti paitansa kaula-aukkoa hiukan alem...