Oi muistatko sen mannapuuron

Heippa!

Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Rowlingille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

”Mistä oikein juttelette?” Ron kysyi ystäviltään istuessaan Tylypahkan pitkän aamiaispöydän ääreen.

Harry ja Hermione kohottivat katseensa keskustelustaan.

”Ruuasta tietenkin”, Harry vastasi pyöritellen silmiään.

”Tarkemmin sanoen mannapuurosta”, Hermione täydensi.

Ron oli ihmeissään. Yleensä hän oli heistä se, jossa ruoka herätti suuria intohimoja, mutta Harry ja Hermione vaikuttivat hyvin innostuneilta. 

”Mikä siinä muka on niin hienoa”, Ron totesi yliolkaisesti.

Hermione loi häneen tulisen katseen. ”Se vain nyt sattuu olemaan parasta ruokaa maailmassa. Ja äiti osaa keittää sen erityisen maukkaasti”, hän selvitti.

Harry nyökkäili hyväksyvästi vieressä. ”Mannapuuro oli ainoa ruoka, jota Petunia-täti osasi tehdä hyvin. Saavutus sinänsä, koska maito palaa pohjaan hurjan helposti.” Hän näytti naurettavan ylpeältä tästä ruuanvalmistukseen liittyvästä knoppitiedostaan.

Ron oli entistäkin hämmästyneempi. Kyllähän hänenkin äitinsä oli joskus keittänyt mannavelliä, mutta ei siinä mitään erityistä ollut. ”Minä pidän enemmän munista ja pekonista”, hän ilmoitti ja kokosi niistä lautaselleen aikamoisen keon.

Hermione tuhahti katsellessaan Ronin toimia. ”Mutta Ron, sinä et ymmärrä. Mikään ei voita mannapuuroa ja mansikkakiisseliä, vai mitä Harry?” hän messusi.

”Minä en saanut koskaan kiisseliä mansikoista puhumattakaan. Kyllähän te tiedätte millaisia Dursleyt ovat. Mutta sain puurooni aina ripauksen sokeria ja se teki kyllä poikaa”, Harry myötäili intoutunutta ystävätärtään.

Ronia ei olisi voinut mokoma vellin ylistys enää vähempää kiinnostaa. Hän yritti uppoutua aamiaiseensa, mutta Hermione ei ollut lopettanut vielä.

”Se maistuu suussa niin pehmeältä kuin söisi lämmintä jäätelöä”, tyttö päätti saarnansa hurmoshenkisesti.

Ron oli saanut täysin tarpeekseen. Hän nousi pöydästä mielenosoituksellisesti jättäen ison osan aamupalastaan syömättä. ”Jos ette ole lopettaneet tuota lounaaseen mennessä niin syötän teille illallisella niin paljon armasta mannapuuroanne, että korvista tursuaa.”

Niine hyvineen hän kalppi pois Suuresta salista. Harry ja Hermione tuijottivat hänen peräänsä hölmistyneinä.

”Minä kun luulin, että Ron puhuu mielellään ruuasta”, Hermione puhahti.

”Vain jos puhutaan hänen lempisapuskoistaan”, Harry totesi ja kohautti harteitaan.

He jatkoivat keskeytynyttä mannapuurofanitustaan. Ron joutui toteuttamaan uhkauksensa illallisella.

-Roona-