Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Rowlingille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
”Mistä
oikein juttelette?” Ron kysyi ystäviltään istuessaan Tylypahkan pitkän
aamiaispöydän ääreen.
Harry ja
Hermione kohottivat katseensa keskustelustaan.
”Ruuasta
tietenkin”, Harry vastasi pyöritellen silmiään.
”Tarkemmin
sanoen mannapuurosta”, Hermione täydensi.
Ron oli
ihmeissään. Yleensä hän oli heistä se, jossa ruoka herätti suuria intohimoja,
mutta Harry ja Hermione vaikuttivat hyvin innostuneilta.
”Mikä siinä muka on
niin hienoa”, Ron totesi yliolkaisesti.
Hermione
loi häneen tulisen katseen. ”Se vain nyt sattuu olemaan parasta ruokaa
maailmassa. Ja äiti osaa keittää sen erityisen maukkaasti”, hän selvitti.
Harry
nyökkäili hyväksyvästi vieressä. ”Mannapuuro oli ainoa ruoka, jota Petunia-täti
osasi tehdä hyvin. Saavutus sinänsä, koska maito palaa pohjaan hurjan
helposti.” Hän näytti naurettavan ylpeältä tästä ruuanvalmistukseen liittyvästä
knoppitiedostaan.
Ron oli
entistäkin hämmästyneempi. Kyllähän hänenkin äitinsä oli joskus keittänyt
mannavelliä, mutta ei siinä mitään erityistä ollut. ”Minä pidän enemmän munista
ja pekonista”, hän ilmoitti ja kokosi niistä lautaselleen aikamoisen keon.
Hermione
tuhahti katsellessaan Ronin toimia. ”Mutta Ron, sinä et ymmärrä. Mikään ei
voita mannapuuroa ja mansikkakiisseliä, vai mitä Harry?” hän messusi.
”Minä en
saanut koskaan kiisseliä mansikoista puhumattakaan. Kyllähän te tiedätte
millaisia Dursleyt ovat. Mutta sain puurooni aina ripauksen sokeria ja se teki
kyllä poikaa”, Harry myötäili intoutunutta ystävätärtään.
Ronia ei
olisi voinut mokoma vellin ylistys enää vähempää kiinnostaa. Hän yritti
uppoutua aamiaiseensa, mutta Hermione ei ollut lopettanut vielä.
”Se
maistuu suussa niin pehmeältä kuin söisi lämmintä jäätelöä”, tyttö päätti
saarnansa hurmoshenkisesti.
Ron oli
saanut täysin tarpeekseen. Hän nousi pöydästä mielenosoituksellisesti jättäen
ison osan aamupalastaan syömättä. ”Jos ette ole lopettaneet tuota lounaaseen
mennessä niin syötän teille illallisella niin paljon armasta mannapuuroanne,
että korvista tursuaa.”
Niine
hyvineen hän kalppi pois Suuresta salista. Harry ja Hermione tuijottivat hänen
peräänsä hölmistyneinä.
”Minä
kun luulin, että Ron puhuu mielellään ruuasta”, Hermione puhahti.
”Vain
jos puhutaan hänen lempisapuskoistaan”, Harry totesi ja kohautti harteitaan.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti