I (100
sanaa)
Minä
synnyin toinen silmä sokeana ja toinen näkevänä. Koko elämäni on siksi ollut
kapean keskitien kulkemista kirkkaan valon ja syvän pimeyden välillä.
Maagikkomestarit eivät opettaneet minua mielellään, koska he arvelivat minun
olevan altis kääntymään pimeään taikuuteen. Toisaalla eri mestarit pelkäsivät,
että kulkisin tosipaikan tullen valoon. Taikauskoisia paskiaisia kaikki,
ironista, vaikka itse sanonkin.
Olen edelleen oppilasmaagikko, kukaan ei ollut
innostunut saattamaan koulutustani loppuun tai pikemminkin järjestämään seremoniaa, jossa maagikon
arvonimi olisi minulle myönnetty.
Kiertelen ympäriinsä, hankin rahaa
satunnaisista töistä ja hion taitojani. Silmäni herättävät kiinnostusta. Joissakin
kylissä minulle nauretaan ja minua pilkataan, kun toisissa säälitään
vammapuolta. Nuo asiat eivät muuta mitään.
II (100
sanaa)
Olin
taas kerran virittänyt harjoituslankani erään järven rannalle aivan veden
rajaan. En harjoitellut paikoissa, joissa ei ollut vettä. Olin tietysti
joutunut taistelemaan täysin kuivalla maalla, mutta siellä harjoittelu ei
tuntunut minusta luontevalta. Syntyessäni valo ja pimeys olivat katkaisseet
minut kahtia, joten taitojen kehittäminen märän ja kuivan rajalla tuntui vain
oikealta. Olin kävelleskellyt nuorallani keskittyneenä jonkin aikaa kuin
trapetsitaiteija, kun sille yhtäkkiä hypähti toinen henkilö.
”Siimapoikahan se
tällä huojuu”, helähti ivallinen ääni.
En tunnistanut sitä, mutta nostettuani
katseen tunkeutujan kasvoihin minulla ei ollut epäilystäkään kuka se oli. En
ollut tavannut aiemmin Tuhon maagikoihin kuuluvaa Mustaa Kissaa, mutta
kuvaukset hänestä olivat osuvia.
III (100
sanaa)
Musta
Kissa tanssi langallani varsin ketterästi. ”Taistele kanssani hieman. Olen niin
tylsistynyt”, hän sanoi venytellen.
Huomasin, että hän joutui käyttämään jonkin
verran taikuuttaan pysyäkseen tasapainossa, kun taas minä käytin lähes
pelkästään sisäistä voimaani.
”En kyllä haluaisi pudottaa sinua veteen
Cassandra. Saat vielä kuoleman taudin”, veistelin.
”Vai ruetaan sitä
tuttavallisksi”, hän lirkutti. ”Harmi, etten voi suoda samaa sinulle, sinulla
kun on vain yksi nimi, Penrod.”
Maagikot tapaavat saada
tittelinmyöntämisseremoniassa ammattinimen, joten minulla ei tietenkään
sellaista ollut. Kaikki maagikot myös tunsivat toisensa, jos eivät muuten niin
maineelta. Cassandra oli voimiltaan keskitason maagikko, mutta
taistelulajitaidot ja yleinen viettelevyys tekivät Mustasta Kissasta
vaaraallisen vihollisen.
IV (100
sanaa)
Hän iski
ensimmäisen lyönnin. Se oli tarkoitettu horjuttamaan tasapainoani, mutta
väistin sen kevyesti. Nuora allamme oli alkanut värähtelemään iskun voimasta ja
Cassandran täytyi selvästi keskittää yhä enemmän taikuudestaan oman
tasapainonsa säilyttämiseen. Olin yllättynyt, sillä olin odottanut, että
hänellä olisi enemmän sisäistä voimaa.
”Älähän nyt ystävä hyvä vielä putoa.
Vastahan taistelu alkoi”, huudahdin.
”Minähän en häviä millekään
yksisilmäiselle puolisokealle hylkiölle, joka ei tiedä kuuluuko kuulaaseen
päivään vai synkkään yöhön”, hän totesi ponnistuksesta hampaitaan kiristellen.
Potkaisin
hänen olkapäätään kohti, mutta hän kyykyistyi ja onnistui kiikkumaan nuoralla
vielä pari minuuttia ennen kuin tuiskahti veteen.
”Ainakin valitsit oman
koulukuntasi puolen häviössäkin”, totesin hänelle tyynesti
.
V (100
sanaa)
Olin
jälleen yksin. Musta Kissa oli manannut minua lähtiessään, mutta ei hänenkään
kunniantuntonsa sentään ollut antanut periksi kirota minua oikeasti. Tappioonsa
piti tyytyä.
Olin kyllästynyt lankaani sen päivän osalta ja nyt se vettyi
omassa rauhassaan kosteudessa. Huokasin ja heittäydyin pitkäkseni katsellakseni
taivaalle. Valo väikkyi harmaan pilvimassa takaa muistuttaen itsestään. Toinen
silmäni näki vain tuttua mustaa yötä.
Musta Kissa ja kaikki mestarini eivät
ymmärtäneet, että minä ja taivaankansi olimme samanlaiset. Siksi tuo sininen
avaruus hymyili minulle aina. Veriveljelleen, joka kanssa se jakoi sekä
sokeuden että näkemisen lahjan. Olin vannonut valani mestarin sijasta veden
pintaan heijastuvalle sinelle. Vetehen käy miehen mieli, puolisilmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti