Sun huulilta (suudelma maistuu katkeruudelta), osat 9-12

 Heippa!

Disclaimer: Marvel ja Disney omistavat Avengersien hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Marvelille ja Disneylle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

9. (100) 

Neuvonpito kesti pitkälle iltapäivään. Furyn agentit olivat tietysti menneet paikan päälle heti, kun olivat saaneet tiedon, mutta kaupoissa hääri vain tavan tallaajia eikä muuta Hydraan viittaavaa ollut näkynyt. Steve joutui puremaan kieltään kipeästi useaan otteeseen, ettei olisi livauttanut kuukausien taakkaansa suustaan ulos. Hän tiesi voivansa antaa hyödyllisiä tietoja ja hänen rehellisyytensä pyrki tulemaan suljetun koppinsa ovesta läpi väkipakolla. Lopulta ei päädytty oikein muuhun kuin, että asiaa seurattaisiin nyt erityisen tehokkaasti ja Avengers olisi toimintavalmiudessa, jos aihetta ilmenisi. Sinä iltana kellään ei ollut haluja kevyeen oleiluun ja tornissa vallitsi kireä tunnelma. Steve häipyi huoneeseensa varhain ja yritti sulkea omatuntonsa äänen korvistaan.

10. (200) 

Steve teki lattialla punnerruksia väsyttääkseen itsensä, kun läppärin merkkivalo alkoi välkkyä. Hänelle yritettiin soittaa. Hän panikoi hetkellisesti. Hän ei missään nimessä voisi vastata juuri nyt. Vaikka joku oli suojannut läppärin tehokkaasti, tämä ei taatusti pärjäisi suuressa valppaustilassa olevalle Jarvisille. Hän heitti niskaansa pitkän trenssitakin ja tunki koneen sen alle. Aulassa hän huikkasi olohuoneen sohvassa istujille jotakin siitä kuinka hänen pitäisi käydä ulkona, jotta saisi unta. Kukaan ei onneksi kysellyt mitään tai heittänyt piikikästä huomautusta. 

Steve jalkautui jälleen New Yorkin kaduille ja nosti kaulukset pystyyn, jotta häntä olisi hankalempi tunnistaa. Hän nappasi lennosta taksin ja kehotti ajamaan Brooklyniin. Auto pysähtyi erään nukkavierun ruokalan eteen ja Steve maksoi kuskille. Hän astui sisään, tilasi tiskiltä mustan kahvin ja vetäytyi takimmaiseen loosiin. Siellä hän otti koneen pois takkinsa alta ja asetti sen vierelleen penkille. Kuin käskystä valoa alkoi jälleen vilkkua. Steve nielaisi ja kohotti laitteen kantta. Näytölle avautui videokuva. Siinä näkyi mustahuppuinen henkilö. Steve tiesi, että hänet oli tunnistettu, kun hahmo viskasi hupun päästään ja esiin tulivat tutut tummanruskeat hiukset. Bucky hymyili hänelle koko valkealla hammasrivillään. Teräksinen käsivarsi oli puoliksi näkyvissä hihansuusta. Steven sydämen lämmin läikähdys vaihtui selkäpiin kylmäämiseen, kun mies kohotti kätensä. 

”Hail, Hydra!” 

Steve Rogersin kurkkua kuristi, kun hän vastasi: ”Hail, Hydra!”

11. (250) 

Mies ruudun toisella puolella seisoskeli rennosti. ”Mitä kuuluu Steve?” 

Steve ei saanut sanaa suustaan. Bucky kohautti harteitaan niin, että tukka heilahti. ”Olette varmaan huomanneet pikku tempauksemme.” Se oli enemmän toteamus kuin kysymys. 

”Me panimme sen merkille”, Steve sanoi jäykästi. 

Buckyn virne hyytyi asteen. ”He panivat merkille, ystäväni, he panivat merkille. Avengersin ei pitäisi olla sinulle enää ´me´.” 

Steven teki mieli runtata ruutu kiinni, mutta toverin suklaasilmät vetivät häntä vastustamattomasti puoleensa. ”Mitä Hydra oikein aikoo?” hän sen sijaan kysyi yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakavalta ja viralliselta aikuiselta. 

Esitys meni hukkaan, kun Bucky heristi hänelle sormea kuin pienelle lapselle. ”Steve, tiedät etten voi kertoa sinulle mitään ennen kuin todella olet meidän.” Ja minä luotan, että jonain päivänä vielä olet, sanoivat silmät ja Steveä heikotti. ”Missä sinä muuten olet?” Bucky tiedusteli vaihtaen kätevästi puheenaihetta. 

”Kuppilassa Brooklynissä. En voinut vastata huoneessani. Stark Tower on hälytystilassa”, Steve tuhahti. ”Vaikka kyllähän sinä sen tiesit. Tässä koneessa on varmasti paikannin.” 

Bucky pyöräytti silmiään. ”Ajattelin, että on kohteliasta kysyä suoraan sinulta, mutta voin toki jatkossa kysellä teknikoiltamme.” 

Steve nosti hetkeksi katseensa ja tarkasti, ettei kukaan ollut eksynyt hänen lähelleen. ”Loki saattaa tietää meistä”, hän kuiskasi. 

Buckyn ryhti suoristui. ”Peijakas on tuottanut sekasortoa viime aikoina, mutta mistä hän olisi tämän tiedon saanut.” 

”Mistä minä tiedän. Kaipa hän näkee tulevaisuuteen. Hän sanoi, että tapaa minut viimeisen kerran Captain Americana”, Steve sähähti. 

Buckyn kasvoille levisi ironinen ilme. ”Hydran kannalta tuo on kyllä miellyttävä ennustus... ja minun kannaltani myös.” 

Steve ei kestänyt enää. ”Minun täytyy lopettaa ja mennä.” 

Bucky häipyi bittiavaruuteen kannen sulkeutuessa.

12. (100) 

Hydra päätti vilautuksensa jälkeen kadota maan alle ja viikon kuluttua tunnelma oli jo lientynyt normaaliin Avengersienkin kesken. Oli laiska iltapäivä ja Tony flirttaili Stevelle aikansa kuluksi. Nat luki kirjaa, mutta hymyili selkeästi hyväksyvää ja rohkaisevaa hymyä miesten suuntaan. Steve yritti esittää, ettei huomannut kumpaakaan. Hänen omatuntonsa oli rikki. Se ei nimittäin ollut soimannut häntä juurikaan Buckyn viime soiton jälkeen. Enemmän häntä vaivasi se, että Tony oli hänestä mahdollisesti oikeasti kiinnostunut eikä hän halunnut särkeä miehen sydäntä, jos Hydra ottaisi hänet tulevaisuudessa. Itseinho vahvistui, kun joka päivä näytti varmemmalta, että niin kävisi. Hän virnisti anteeksipyytävästi ja painui tornin alakerrassa sijaitsevalle kuntosalille.