Sun huulilta (suudelma vaihtuu katkeruudelta), osat 5-8

 Moikka!

Disclaimer: Marvel ja Disney omistavat Avengersien hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Marvelille ja Disneylle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

5. (100) 

Vaikka Steve oli hyvin perinteinen, hän jostain syystä piti hänen ja Tonyn välisestä ilmapiiristä. Myös muut tiimin jäsenet etenkin Nat ja Clint pitivät siitä, koska saivat siitä loistavia naljailun aiheita. Steve istui sängyllään ja katseli äklötystä tuntien yöpöydällä olevaa miniläppäriä. Se näytti niin viattomalta olessaan kiinni, että kaikki kuvittelivat hänen hankkineen sen lähinnä googlettamista varten. Vaikka hän oli elänyt 2000-luvulla jo jonkin aikaa, moni kulttuurinen viittaus meni häneltä vielä täysin ohi. Se oli hyvä tekosyy. Tänään ei ollut tullut yhtään viestiä, joita hän yhtälailla pelkäsi ja odotti. Hajota se, pieni ääni hänen päässään käski. Steve hiljensi sen päättäväisesti käydessään pitkäkseen.

6. (100) 

Aamulla satoi harmaata vettä. Steve oli läpimärkä, mutta juoksulenkki oli taivaallista suorittaa rauhassa ihmisvilinältä. Jokunen himourheilija kansoitti Keskuspuiston polkuja hänen lisäkseen, mutta he keskittyivät omaan treeniinsä päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois kosteasta säästä. Steve nautti sateen lankeavasta äänestä, sillä se rauhoitti hänen hermojaan. Ne olivat olleet riekaleina viime kuukausien ajan. Ei niin, että kukaan olisi huomannut sitä, hän oli päästänyt hermokuteensa levahtamaan vain kaikkein yksityisimpinä hetkinä. Lenkkitossut lätsähtelivät maahan. Miksi hitossa sen laitteen oli pitänyt ilmestyä hänen elämäänsä. Sillä oli (ironista kyllä) hopeareunuksensa, se oli tuonut hänelle takaisin jonkun, jota hän... rakasti. Sydäntä kirpaisi ja kiihotti yhtä aikaa. Hän suuntasi kotiin.

7. (100) 

Clint ja Tony olivat aamiaisella keittiössä, kun Steve tuli valuvana sisään. 

”Onko Jarvisilla lupa päästää sisään uitettuja koiria?” Clint heitti katsoen kysyvästi Tonyyn. 

Tony kiersi Steven luo ja tarkasteli tätä kuin paraskin tutkija. ”Ei, mutta kyllä tämän yksilön rotu on selkeästi amerikanpatriootti. Sehän on meidän kapteenimme”, hän ilmoitti iloisesti taputtaen Steveä poskelle. 

Clint oli vetää kahvinsa väärään kurkkuun. 

”Hyvin hauskaa”, Steve sanoi happamasti, vaikka hänenkin suupieltään nyki. 

”Sir”, Jarvisin koneääni sanoi, ”olen löytänyt hälyttäviä tietoja”. 

Lysti loppui kuin seinään ja he vakavoituivat. 

”Mitä Jarvis?” 

”Teidän on parasta kokoontua, sir.” 

Tony vilkaisi Steveen. 

”Menen vaihtamaan vaatteet. Tavataan komentokeskuksessa kymmenen minuutin kuluttua.”

8. (150) 

”Näytä meille, Jarvis”, Tony käski, kun kaikki olivat koolla. 

Hologrammiruuduille muodostui kuva nukkumalähiön ostarin aulasta. Joku jätti paketin yhteen nurkkaan ja hetken kuluttua eri henkilö haki sen pois. 

”Huumekauppa on toki huolestuttavaa, mutta vaatikohan se meidän puuttumistamme”, Bruce ihmetteli.

Jarvis zoomasi paketin kannessa olevaan symboliin. ”Uskallan olla eri mieltä, tohtori Banner.” 

Huoneen läpi kiisi kirosanojen kuuro. Ympyrän sisällä irvisti pääkallo, jolla oli lonkerot, Hydran tunnus. Steve tunsi olevansa jäykkä kuin heinäseiväs. Onneksi muut tuijottivat intensiivisesti kuvaa. 

Tony puristeli käsiään. ”Osaatko kertoa enemmän Jarvis?” 

”Valitettavasti paketin tuojan ja hakijan kasvoja ei tallentunut mihinkään, sir. Ruumiinrakenteen perusteelle he ovat miehiä, toinen 190-senttinen ja toinen 175-senttinen.” 

”Hydra on aktivoitunut”, Nat irvisti ja naputteli sormillaan lannettaan. ”Mutta mitä tämä oikein tarkoittaa? Paketissa tuskin on pommia.” 

Jokin piippasi. ”Sir, Fury soittaa. Haluatteko vastata?” Jarvis tiedusteli. 

Tonyn rystyset raksuivat. ”Ei kai siinä mukaan auta. Yhdistä vain.” 

”Olettekin kaikki paikalla”, Fury totesi. ”Aika selvittää mitä Hydra aikoo.”

-Roona-