Ikuisen kesän tarina

Heippa!

 

1.     Mennyt

Kesäyön viimeinen valo soutaa järvellä

vene katoaa usvaan eikä tule takaisin

Me katsomme rannalla auteretta

ja kaste istuu kruununa hiuksillamme

 

Suven keskellä olimme heinässä

vilja lakosi viikatteelle, maan kamaran tapasi

”Nostakaa seipäälle” sanoi isoisä nenäliina päässä

lämpö kutitti, kutittivat varret vehnän

 

Makasimme käydyssä pellossa, sinä ja minä

heinävuorien keskellä, varjossa korsikatteen

Varjossa syksystä muistuttavan illan

illan kesän tuoksuista raskaan

 

2.     Nykyisyys

Pimeän viimeinen pilkahdus lipuu pitkin pintaa

ei häirise tyyneyttä todellisuus, ei virvatulet

Auringonnousussa tartumme käsi käteen

hiljaa, ”muistathan vielä”

 

Metsässä on peikko ja vedessä näkki

lasten tassut kiiruhtavat katsomaan

”Äiti, mitä ovat nuo peltojen pehmoiset kummut?”

Muistojen kultaamia kesiä

 

Aamuyöllä aika seisahtuu

kuuntelee hengenvetoja luonnon ja omiensa

pohtien syntyjä syviä

aatteita aivan toisia

 

3.     Tuleva

Säteen viimeinen häntä viiltää veden pintaa

auringonkiilo leikkii poskillani, ei enää meidän

Kesät kuluivat huumassa

talvet, syksyt ja keväät katsoimme toisaalle

 

Utuun kätkeytyy tuhansia maailmoja

autereeseen kokonaisia universumeja

Kävelen rannan veden rajalla

vasemmalla vaalea, oikealla tumma

 

Etutuhdolla kahareisin istuu isoisä

keskikaarella sinä pellavapaitasi auki

Minä astun veneeseen, soukan purren kyytiin

ja viimeisenä nousee viikatemies

-Roona-

Mietteitä kirjasta LXVI: Taltuta klassikko!, Löytöretki suomeen, Islamin miekka sekä Tuhannen ja yhden yön erotiikka

 Moikka!

Tutustuin Taltuta klassikkoon! jo viime vuonna ollessani harjoittelussa kirjastossa. Maria Laakson teos pisti silmään kiinnostavan konseptinsa vuoksi. Tuolloin lukeminen jäi kyllä vain selailuasteelle, sillä muistelin, että tässä olisi käsitelty myös ulkomaisia kirjoja, mutta kaikki teokset olivat kotimaisia. (Syksyllä ilmestyvässä jatko-osassa sukelletaan maailman kirjallisuuden mereen. Menee ehdottomasti lukulistalle!) Teksti oli todella sujuvaa ja viihdyttävää. Jopa väliin vähän väen vängällä väännetyt vitsit onnistuivat olemaan hauskoja. Tekstin pointtina olivat kirjojen teemat eivät niinkään juonet, mikä jättää hienosti tilaa lukijalle tulevaisuudessa joko lukea tai olla lukematta taltutettava teos. Myös kirjallisuushistoriaa ja erilaisia kirjallisuuden (ja taiteen) tyylisuuntia käsiteltiin kivasti.

Kersti Juvan Löytöretki suomeen tuli minulle tutuksi Aristoteleen kantapää -radio-ohjelman kautta, jossa Juva oli haastateltavana ja kertoi kirjastaan. Esitystapa, jonka Juva on valinnut, sopii ikävä kyllä parhaiten suulliseen muotoon (luennointiin?). Asioiden järjestys oli minusta epälooginen ja se haittasi lukukokemusta. Muuten teos on tosi kiinnostava katsaus suomentajan tapaan käyttää omaa äidinkieltään ja Juvan tekemät huomiot ovat oivallisia. Juva on tunnettu Taru sormusten herran kääntäjänä ja kieltämättä se oli yksi syy, miksi tämä kirja kiinnosti minua. Suomesta löytyy paljon rakenteita, joilla ilmaistaan missä tarkalleen ottaen ollaan. Meille on merkityksellistä, ollaanko siellä, täällä vai tuolla tai siinä tässä vai tuossa. Englanti ei kykene herellä ja therellä näin monipuoliseen ilmaisuun vaan joutuu käyttämään muita keinoja. Meidän rakkaat sisä- ja ulkopaikallissijamme siis vaikuttavat siihen, kuinka me tulkitsemme maailmaa. Mielenkiintoinen teos kokonaisuudessaan.

Sekä Islamin miekka että Tuhannen ja yhden yön erotiikka ovat tunnetun Lähi-Itä ja islamtutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamia. Islamin miekkaa suosittelisin luettavaksi kaikille, jotka seuraavat uutisvirran melko yksiväritteistä kuvaa islamista. Teos keskittyy muslimien ja kristittyjen konfliktien historiaan ja ajatukseen islamista sotaisana uskontona. Hämeen-Anttila kuvaa erinomaisesti, kuinka islam levisi ja mitkä valloitukset muslimit itse kokivat tärkeiksi. Eurooppalainen historiankirjoitus on nostanut merkittäviksi monia sellaisia taisteluita, joita muslimihistorioitsijat eivät pitäneet kovin tärkeinä, ne kun tapahtuivat aivan imperiumin reuna-alueilla. Hämeen-Anttila valottaa kummankin uskonnon väkivaltaisia puolia ja toisaalta muistuttaa, että suurin osa kummankin kannattajista on rauhallisia riviuskovaisia.

Tuhannen ja yhden yön erotiikka avaa islamilaisen proosan, runouden ja rakkausoppaitten seksikäsityksiä. Lisäksi käsitellään sitä, miten länsimaalaiset ovat eksotisoineet orienttia ja haaremielämää. Keskiajalla kristittyjen ja islamilaisten suurin ero oli todennäköisesti se, että muslimien oli lupa nauttia avioliitossa tapahtuvasta seksistä. Itseasiassa profeetta oli jopa sanonut, että seksin piti olla nautinnollista. Kristityssä lännessähän seksi olin perin synnillistä aviopuolisoiden välilläkin eikä siitä saanut missään nimessä nauttia. Hämeen-Anttila käsittelee kiinnostavasti esimerkiksi sitä, mitkä seksiasennot olivat sallittuja ja tietenkin puhetta on myös prostituoiduista, sekä naisista että miehistä. Varsin mielenkiintoinen katsaus kulttuurihistorian tähän puoleen.

-Roona-

Hallavatukkainen herra

 Heippa!

Disclaimer: Susanna Clarke omistaa Janathan Strangen ja herra Norrellin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktioruno, jossa jasettelu on omani, muu tunnistettava kuuluu Clarkelle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka on hallavatukkainen herra/ jolla on vihreä takki

Sanotaan että lady Pole/ yritti tapaa herra Norrellin

Koska hallavatukkainen herra oli huijannut häntä/ heitä kumpaakin

Tiedä häntä, mikä on totta?

 

Mitä?/ ettekö tunne lady Polea?

Hän oli kaunis/ hänet herätettiin kuolleista

Ettekö tosiaan ole kuullut?

Se oli herra Norrell/ Hanover-squaren maagikko

 

Lady Pole alkoi puhua hulluja/ ikuisista tanssiaisista jne.

Nyt hän on harmaa/ ja vain tuijottaa ulos ikkunasta

Tiesittekö, että Strangen vaimo/ oli hullun viimeinen ystävä

Niin, niin sen toisen maagikon vaimo

 

Mutta voi, olen kuullut/ että hallavatukkainen herra tanssittaa nyt häntäkin

Ja Strange luulee/ ettei näe Arabellaansa enää koskaan

Hallavatukkainen herra nauraa ilkeästi/ Strangen nenän alla

Haluatteko kuulla lisää?

 

Sitten on vielä Stephen Black/ Polen talouden palvelija

Hänet tunnette varmasti.

Häneen ihastui/ hallavatukkainen herra

Ja vei mukanaan/ Menetettyyn toivoon, kotiinsa

 

Stephen, Arabella ja lady Pole tanssivat/ ikuisissa juhlissa

Jatkuvissa kulkueissa/ joita järjestää hallavatukkainen herra

Maagikot puuhaavat omiaan/ ja kuulevat kellosten soiton

Voi, niin kuulin minäkin kerran

 

Hallavatukkainen herra on keiju/ paha keiju kerrassaan

Sanokaa minun sanoneen, sir

Hän otti ja kyllästyi/ otti ja satutti

Ja viimeiseksi/ otti koska halusi

 

Niin itkevät päättymättömässä lumouksessa nämä kolme/ Stephen, lady Pole ja Arabella

Tuleva kuningas ja kaksi kaunista naista/ sanoo hallavatukkainen herra

Eikä päästä heitä koskaan pois

Menetyssä toivossa tanssitaan/ ilta illan perään

 

Ai, että mistäkö minä tiedän?

Älä kysy/ sillä hallavatukkainen herra kuulee

En ole karkumatkalla/ enkä palaamassakaan

En muista enää/ kuka joskus olin

 

Menen nyt/ ja kerron lopun myöhemmin

Jos olen silloin vielä täällä

Elokuvissa XLVIII: Cruella

 Moikka!

Disneyn Cruella kertoo miten 101 dalmatialaisen Cruella de Vilistä tuli Cruella de Vil. Estella menettää tuttuun disneytyyliin äitinsä ja päätyy orpona Lontoon kaduille. Siellä hän tapaa nuoret varkaat Jasperin ja Horacen. Vuosia myöhemmin haave pääsystä Lontoon muotimaailmaan toteutuu, kun Estella saa työn Paronittaren muotitalosta. Onko Estella valmis antamaan kaikkensa säälimättömälle paronittarelle? Vai päästääkö hän valloilleen raisumman puolensa, Cruellan? Pääosissa nähdään Emma Stone (Cruella), Emma Thompson (paronitar), Joel Fry (Jasper), Paul Walter Hauser (Horace), Mark Strong (paronittaren hovimestari John), Kayvan Novak (Roger) ja Kirby Howell-Baptiste (Anita Darling).

Kaksi Emmaa ovat rooleissa, jotka kumpikin voisi tehdä vaikka unissaan. He eivät suinkaan tee työtään huonosti, pikemmin antaisin roolittajille (ja loppupeleissä tuottajille ja studiolle) satikutia tyyppiroolituksesta. Myös pääjuoni on melko laiska. Estella/Cruella menettää äitinsä, hän saa pari mukavaa ystävää, kasvaa aikuiseksi, pääsee jahtaamaan unelmaansa, tulee konflikti, tulee yllätys ja loppuhuipennuksena päähenkilö jää voitolle. Leffan estetiikka on kyllä hienoa ja soundtrack vielä upeampi. Erityisen kivaa silmäkarkki oli kamera-ajo läpi tavaratalon päättyen lopulta kellarikerroksen vessoihin, joita Estella oli siivoamassa.

Pidin kovasti siitä, mitä Jasperin hahmolle oli tehty. Hän tuntui hyvin elävältä ja inhimilliseltä vikoineen kaikkineen. Pientä kivistystä aiheutti ainoastaan se, ettei elokuva kertonut miksi hän oli säilynyt katuelämästä huolimatta pohjimmiltaan niin jalat maassa olevana ja järkevänä ihmisenä. Horace oli jätetty samanlaiseksi kuin animaatioleffassakin, mistä ei kai voi sanoa muuta kiitosta kuin sen, että onneksi ei ole lähdetty yrittämään mitään puolittaista. Horace on lihava, yhden luonteenpiirteen omaava tyhmyri.

Lempihahmoni olivat Artie ja paronittaren nimeämätön miesassistentti (IMDb:ssä nimeksi on mainittu Jeffrey). Artie oli aika selkeä kunnianosoitus David Bowien suuntaan ja toki myös aikakauden tyylille yleensä. Miesassistentti vain jostain syystä kutkutteli mielikuvitustani. Kuka hän oikein on ja mikä on hänen taustansa? Pohdin jo, että Artiesta ja Jeffreystä oli aika mukava kirjoittaa fanifiktiota.

Ja tietysti pitää olla joku pikku juttu, joka saa minut hämmennyksiin ja häiriintymään. Minulla on sellainen kuva, että animaatiossa Rogerin sukunimi oli Darling. Tässä se on kuitenkin jo Anita tyttönimi. Lisäksi tämä esiosa ehdottaa, että Pongo ja Perdita olisivat lähtöisin samasta pentueesta eli niiden omat pennut olisivat varsin sisäsiittoisia.

Elokuva on selvästi suunnattu aikuisille, sillä lapset tuskin jaksavat kiinnostua tyylitellystä kuvauksesta ja estetiikasta sekä yllättävän vähän huumoria sisältävästä juonesta. Tämän takia, vaikka Cruella ei itse lienekään queer, Disney olisi saanut panostaa rohkeammin niihin hahmoihin, jotka ovat, nimittäin Artieen ja assistentti Jeffreyhin. Muotimaailma kun on varsin monimuotoinen myös seksuaalisesti. Ja lopuksi pitää tietysti sanoa niistä vaatteista, ne ovat syntisen tyylikkäitä.

Cruellaa ei tarvitse nähdä valkokankaalta, mutta voin kyllä suositella sen katsomista. Joten odottele rauhassa ja katso sitten isosta kotitelevisiostasi, kun Disney+ -tilauksesi sen sinulle ilmaiseksi suo.

-Roona-

Sun huulilta (suudelma maistuu katkeruudelta), osat 17-20

 Heippa!

Disclaimer: Marvel ja Disney omistavat Avengersien hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Marvelille ja Disneylle. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

17. (100) 

Kartanon tontilla oli hiirenhiljaista ja luonnottoman koskematonta. 

”Ihan kuin he olisivat päästäneet Hydran sisään ilman vastarintaa”, Clint heitti. 

”En pidä tästä”, Nat sanoi ja suuntasi katseensa Steveen. ”Tuntuu kuin meitä huijattaisiin.” 

Tiimi lähestyi rakennuksen pääovea varovaisesti muodostelmassa. Steven otsalle oli kihonnut kylmää hikeä, sillä tätä jos mitä hän ei ollut odottanut Buckyn lupailemalta ´näyttävältä lähdöltä´. Mikseivät Hydran miehet jo hyökänneet arkkivihollistensa kimppuun? Suuren tammioven sai työntää rauhassa auki. Eteishalli kaikui äänettömyyttään. 

”Mitä helvettiä tämä oikein on”, Tony kirahti visiiriinsä. 

Mutta Jarviskin oli vaiennut. Yhdestä hallin oikeanpuoleisen päädyn ovesta kajasti heikkoa vihreää hohdetta. Steve antoi merkin ja tiimi suuntasi valoa kohden.

18. (150) 

Huone oli herraskaisen asunnon kirjasto. Siellä ei ollut ikkunoita – vain kirjahyllyjä oviseinää lukuun ottamatta – mutta siellä oli kummallinen sinisävyinen valaistus, joka ei ollut näkynyt eteiseen. Vihreä hohde tuli selin oveen päin olevasta korkeasta nojatuolista, jossa selvästi istui joku. 

”Aseet valmiiksi”, Nat käski hampaidensa välistä ennen kuin Steve ehti sanoa mitään. 

Tuolista kuului ylimielinen pyhähdys. ”Mustaleski voi ottaa ihan rauhallisesti. Haluan vain jutella.” 

He katsoivat, kun vihreällä energiapallolla leikittelevä Loki astui tuolin ympäri. 

Bruce, joka ei ollut muuttunut Hulkiksi, tuijotti Lokin käsiä hämmentyneenä. ”Hänellä näyttäsi olevan jonkinlaiset kahleet.” 

Loki sammutti energiapallonsa ja huoneeseen laskeutui sininen hämäryys. ”Erinomainen huomio kolmen alan tohtorilta. Hydra katsoi tarpeelliseksi säilyttää Thorin laittamat kahleet – joita te sivumennen sanoen vaaditte – jotta olisin tarpeeksi yhteistyökykyinen.” 

Tony asteli Lokin luo ollen lopulta aivan kiinni tämän vartalossa ja kasvoissa. ”Mitä helvettiä?”, hän puhahti sylki roiskuen. 

Loki irvisti, mutta Natin ase ja tuolin selkämys pitivät hänet paikoillaan. ”He haluavat sinun ja kapteenin suutelevan.”

19. (150) 

Tyrmistys valtasi kirjaston. ”Miksi minun ja Tonyn pitäisi suudella?” Steve kysyi ääni kuivana. 

Loki katsahti häneen. Katse oli sekunnin ajan surumielinen. ”Mistä minä tiedän. Jos ette ole vielä supertiimiaivoillanne osanneet päätellä, niin minä en ole täällä vapaaehtoisesti.” 

Temppuilija heilautti päätään mielenosoituksellisesti. Steve oli kuin tulisilla hiilillä. 

”No, mutta”, Clint totesi iloisesti, ”ollaan kerrankin Hydralle mieliksi. Me kaikki kyllä tiedämme, että te kaksi haluatte suudella, joten toimeen vain. Me olemme valmiina hyökkäämään.” 

Nat nyökkäsi hyväksyvästi sekä Stevelle että Tonylle, mitä nyt valmiusasennoltaan kykeni. Tony liukui kapteenin tykö. Steve sydän hakkasi kuin villiintynyt hevoslauma. Hetki on tullut. 

”Annetaanpa heille sitten näytös, josta ovat maksaneet”, Tony sanoi ja runttasi huulensa Steven omiin.

 Vähään aikaan ei tapahtunut mitään. Sitten Tony vetäytyi väkivaltaisesti irti Stevestä. ”Petturi”, hän sähisi.

Kädet kurottelivat jo takaisin Capin kaulaa kohti tarttuakseen siihen äskeistä selvästi vähemmän lempeämmin, kun Loki äkkiä tapautti käsiään yhteen ja sekä hän että Steve hävisivät vihreään savupilveen.

20. (350) 

Tony tavoitteli tyhjää huudahtaen kuin satutettu eläin. Nat riensi hänen luokseen. Tuolin selkänojassa törrötti Clintin ampuma nuoli. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin askelten rahina, kun muutkin tiimiläiset liikkuivat Tonyn luo. Tämä tärisi kauttaaltaan Natin käsi olkapäällään. 

”Mitä oikein tapahtui?” Bruce kysyi lempeästi. 

”Steve petti meidät.” Tony rojahti istualleen sanojen myötä. Hänen äänestä vapisi raivosta ja kivusta. ”Hydralla on joku hänelle niin tärkeä, että hän siirtyi heidän puolelleen.” 

Nat puisteli päätään. ”Mahdotonta. Ei Steve....” 

Tony keskeytti hänet töykeästi. ”Kyllä Steve. Hän uneksi suutelevansa jotain ihan toista.” Se maistui katkeralta kuin olisi syötetty maullaan huijaavaa myrkkyä. 

Muut auttoivat Tonyn ylös ja tiimi lähti takaisin aulaan valppaasti tarkkaillen. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, ainoastaan sama hiljaisuus kuin heidän saapuessaan kartanoon. Hydran agentit pysyivät piilossa, jos heitä paikalla oli koskaan ollutkaan. Ulkona heitä odotti kourallinen Furyn agentteja. 

”Yhteydet katkesivat heti, kun menitte sisään. Mutta saimme todennäköisen syyn kiinni.” 

Agentti viittasin peremmälle pihaan, jossa kaksi muuta piteli edelleen Asgardin raudalla kahlehdittua Lokia paikallaan. Tony ei ollut jäänyt odottamaan agentin sanoja vaan oli jo kirinyt välimatkan kiinni. Agentit katsoivat parhaaksi poistua, kun jäljellä olevat Avengersit piirittävät Lokin. 

”Sinä kusipää tiesit tästä.” Tonyn ääni oli terävän samettinen. 

Loki kohautti harteitaan. ”Cap kertoi heille ihan itse. Sanoinhan, että olen täällä vasten tahtoani.” 

Nat osoitti häntä jälleen aseellaan. ”Miten niin kertoi ihan itse?” 

Loki irvisti paljastaen valkoisen hammasrivin. ”Minä en kertonut näystäni muille kuin teille. Sitten yllättäen yhtenä iltana Hydra on hakemassa minua, koska se näky pitää toteuttaa.” Uusi irvistys ei ollut edellistä hienovaraisempi. ”Heillä ei ole hajuakaan minkä kanssa leikkivät. Toimitatteko minut muuten takaisin Asgardiin? Vain he pystyvät poistamaan nämä raudat.” 

Tony oli sylkäistä kepposten jumalan päälle, mutta Clint ehti kolkata tämän ensin. He raahasivat vihreän mytyn jälleen mukanaan päämajaan. Furyn nimi pääsi oikeuksiinsa tämän kuullessa Stevestä. Avengers oli saanut syvän haavan. Ryhmän vakaa sydän oli revitty rinnasta. 

Tony lukkiutui huoneisiinsa ja antoi kenen tahansa hoitaa lehdistön, joka pian tiesi, että Captain America ei ollut enää Captain America. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä petos sattui päivällä ja öisin hänen unissaan Steve suuteli hänen sijastaan ruskeatukkaista, rautakätistä miestä. Riks räks yhä pienemmiksi palasiksi. Toisaalla rusohuuli paranteli pellavapään riivittyä sielua.

-Roona-