Heippa!
Andrew
on katsellut koko kevään houkuttelevaa Josh Royta, joka johtaa
eliittikoululaisten Nokisiipien jengiä. Sattuman oikusta Andrew pääsee
viettämään kesäänsä Joshin perheen loisteliaalle huvilalle ja kurkistamaan
maailmaan, johon hän ei kuulu. Joshin sisko, hemmoteltu Penelope Roy, on
joutunut todistamaan kaupunkia kuohuttanutta murhaa, ja koko Summersuttonin
huvilan väki kulkee varpaillaan hänen takiaan. Mutta mitkä Penelopen
totuuksista ovat valhetta? Andrew´n lapsuuden viimeinen kesä Summersuttonissa
on viattomuuden ja turmeluksen piirileikkiä, tihenevää kehää kiertävä ruma
arvoitus kiiltävässä kuoressa. Kesämyrsky on Finladia-voittaja Siiri Enorannan
yhdeksäs romaani.
Päähenkilöt
ovat tässä todella nuoria siihen nähden, miten he puhuvat seksistä
puhumattakaan siitä, miten kypsästi sekä Andrew että Josh suhtautuvat
seksuaaliseen suuntautumiseensa. Ei epäilyksiä, ei paineita, että ulkopuolisten
vuoksi pitäisi esittää, että tykkäävät tytöistä. Antoihan Josh
Nokisiipityttöjen halailla, mutta sekin oli enemmän sellaista johtajan kuin
ihastushalailua. Appletonien perheessä taas vaikuttaa kerrotun perusteella
olevan suvaitsevainen ilmapiiri minkä lisäksi Andrew on vielä luonteeltaan
sellainen, että hyväksyy asiat, jotka hänen osakseen tulevat. Pidin siitä,
miten Andrew näki kauneutta kaikessa ja nautti kaikesta, ihan pienistäkin
asioista. Penelopen ja Andrew´n salaisuudet selviävät lopussa varsin
kiinnostavasti, vaikka olinkin hieman tuollaista loppua uumoillut.
Kirke
varttuu isänsä, auringonjumala Helioksen saleissa. Nuori nymfi on syrjitty ja
kiusattu omiensa parissa, joten hän hakeutuu pian ihmisten seuraan. Kun Kirke
rohkenee uhmata jumalia, hänet karkotetaan kauas Aiaian-saarelle. Saaren
yksinäisyydessä Kirke koulii itsestään mahtavan noidan ja kasvaa oman elämänsä
vahvaksi valtiattareksi. Vaikka näyttämönä on mystinen jumalien, hirviöiden ja
nymfien maailma, Kirke on sisimmältään kuin kuka tahansa meistä. Ja vaikka
Kirke tunnetaan noitana, joka taikavoimillaan muutti Odysseuksen miehet
sioiksi, hän on myös nainen ja omistautuva äiti. Ja kyllä, huonosti käyttäytyviä
miehiä eksyy Kirken saarelle: sikala täyttyy. Kirke on yhdysvaltalaisen
Madeline Millerin toinen romaani.
Pidin
Kirkestä tosi paljon, jopa enemmän kuin Akilleen laulusta. Suosikkini oli
erityisesti loppuratkaisu, jossa Kirke löytää kumppanin Telemakhoksesta ja
Penelope jää Aiaiaan saaren noidaksi. Myös Kirke ja Penelope löysivät toisensa
kivasti. Mieleeni jäi erityisesti, kun Penelope kuivaili, että hän
spartalaisena tuntee sotatrauman ja Odysseuksella ei todellakaan sellaista
ollut, päinvastoin hänelle jäi jatkuva tarve uusiin seikkailuihin, kaivata
sitä, mikä ei ollut lähellä. Toisaalla pidin siitä, ettei Telemakhosta esitetty
isäänsä ehdoitta palvovana poikana van miehenä, jolle isä oli jäänyt
tuntemattomaksi. Kirken tarina on syvästi inhimillinen, mitä hän varmasti
pitäisi suurena kohteliaisuutena. Hermeen osuus Kirken elämässä oli muuten aika
suuri kirjassa, mukava tausta sille, miksi tämä osasi neuvoa Odysseusta
varomaan Kirken taikoja.
”Ed oli
veljeni, mutta myös tavallaan isä ja lisäksi paras kaveri.”
17-vuotias Joe ei ole nähnyt veljeään kymmeneen vuoteen. Ei Ed varsinaisesti
häipynyt. Se oli rajumpi juttu. Ed on telkien takana – ja odottaa
kuolemantuomiota. Nyt Edin teloituspäivämäärä on päätetty, ja aika käy vähiin.
Joe tahtoo viettää viimeiset viikot veljensä kanssa. Riippumatta siitä, mitä
muut ajattelevat, ja riippumatta siitä oliko Ed syyllinen siihen rikokseen,
josta hänet tuomittiin. Sarah Crossanin koskettava säeromaani kysyy isoja, aina
ajankohtaisia kysymyksiä: Mikä on elämän arvo, Mitä voi antaa anteeksi? Miten
jäähyväiset oikeastaan tulisi jättää?
Minusta
Kuunnousu oli kaikessa surullisuudessaan ihana. Pidin säeromaani muodosta. Joe
vaikutti herkältä teinipojalta, vaikka olosuhteetkin häntä varmasti
herkistivät. Ed taas vaikutti sellaiselta, joka ei pidä huolta itsestään,
koulussakaan ei viitsi käydä, mutta pikkusisaruksista (etenkin siitä erityisen
tärkeästä pikkuveljestä) huolehditaan kyllä parhaan mukaan. Joen ajatukset
kulkivat aika luonnollisia uria, hän oli ehtinyt aikuistua veljen ollessa
vankilassa. Siinä saakin pohtia voiko tähän Ediin enää luottaa, kun ei se ole
sama, joka karkasi kotoa, kun Joe oli seitsemän. Poliisimurhat lienevät
Jenkeissä sellainen asia, josta ei herkästi vapauteta, vaikka ei juuri juttua
syytettyä vastaan edes olisi. Ed-parka joutui kärsimään siitä, että oli
sattumalta joutunut murhatun poliisin ratsian haaviin aiemmin illalla.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti