Moikka!
Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot ovat muualta, mutta juoni on omani. MCU kuuluu tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa. Tarinassa esiintyy alfa/omega-trooppi ja miesten välinen suhde. Jos nämä asiat häiritsevät sinua, ole kiltti äläkä lue. Tarkoitus ei ole pilata kenenkään päivää, ei minun eikä sinun.
(7)
Loki koputti ateljeen ovea rytmikkäästi.
”Ymhyy”, kaikui vaimeasti, mutta myöntävästi jostain sisältä.
”Hei, saako tulla peremmälle”, hän tiedusteli astuessaan tuttuun huoneeseen.
”Ai, Kuutamo”, Steve huudahti iloisen yllättyneenä. ”Tietysti saat. Minulla on aika kriittinen vaihe menossa, niin jos et pahastu, että jatkan.” Tämä viittasi työstämänsä taulun puoleen.
”Maalaa vain. Katselen ympärilleni sillä aikaa.”
Loki tarkasteli ikkunoista avautuvaa maisemaa ja ympäriinsä näkyviä inspiraation purskahduksia, mutta silmät hakeutuivat kuitenkin tämän tästä kankaaseensa keskittyneeseen Steveen. Minä valitsen sinut ohi Apollon minä päivänä vain, oli tämä kuinka taiteiden jumala tahansa, Loki huomasi ajattelevansa. Pienen kiertelyn jälkeen hän meni istumaan Steven sängylle. Toinen työskenteli intensiivisesti ehkä vielä puoli tuntia, mutta tuli sitten hänen viereensä.
”Ei se tuon valmiimmaksi enää tänään tule. Tarvitsee selvästi aikaa vielä yhden yön”, Steve totesi limittäessään sormensa Lokin omiin. Lokin sisälle hulmahti pehmeää tyytyväisyyttä. ”En haista kiimaa”, Steve lausahti kysyvästi.
Loki pyöritti päätään. ”Tulin muuten vain. Ajattelin, että voisimme jutella.”
Steve puristi hänen kättään tiukemmin. ”Sehän on ihanaa, Kuutamoni. Mistä haluat puhua?”
Loki punastui ja tunsi äkkiä olevansa aika huono koko jutussa. ”No, mistä toisistaan kiinnostuneet ihmiset nyt yleensä juttelevat keskenään”, hän tokaisi.
Steve hymyili aurinkoisesti ja hippusen viekkaasti. ”Jos minä aloitan kysymyksellä?” Loki nyökkäsi helpottuneena.
”Kertoisitko perheestäsi?”
Helpotus vedettiin saman tien vessasta alas. Loki epäröi. ”No, minä olen adoptoitu, minkä varmaan jo tiedätkin, koska Thor kieli sinulle jääjättiläistarinan. Odin kasvatti meistä kummastakin prinssin ja minut luulemaan, että kruununperimys tapahtuisi joskus reilusti. Äiti – siis Frigga opetti minulle noitataitoni. Suoraan sanottuna perhe on hitonmoinen sotku minun osaltani. Sinun perhesuhteesi ovat varmasti normaalimmat.”
Steve laski päänsä nojaamaan hänen olkapäähänsä. ”Miten sen nyt ottaa. Minulla on isä ja äiti ja vanhempi sisko. Meillä oli onnellinen lapsuus. Mutta paikka, jossa asuimme, oli lopulta aika ahdasmielinen. Isä olisi vielä jotenkin saattanut kestää homouteni, eihän siitä olisi koskaan tarvinnut kertoa kenellekään ja mahdolliset poikaystävätkin olisi pidetty visusti piilossa, mutta täysipäiväiseksi taiteilijaksi alkaminen oli viimeinen niitti. Isä oli armeijan miehiä ja olisi halunnut minulle samanlaisen uran. Ei hän välejä katkaissut, mutta olemme nykyään yhteyksissä vain äidin kautta.”
Lokia hävetti hieman. Hän oli olettanut, että Steven viattomuus oli perua välittävistä vanhemmista, jotka tukivat lahjakasta poikaansa sataprosenttisesti. Hän hipaisi tämän rystysiä. ”Ymmärtäisin isääsi hieman, jos olisit joku keskitason piirustelija, mutta sinulla todella on taitoa ja silmää.”
Loki yllättyi tuntiessaan Steven kuplivan hymyn poskellaan. ”Kiitos, Kuutamo. Mutta ei isä hyväksyisi alavalintaani, vaikka olisin Picasson kaltainen visionääri. Tai varsinkaan Picasson, hän piti modernia taidetta varsin rappiollisena.”
Steve naurahti niin tarttuvasti, että Loki hymähti pakostakin mukana. He siirtyivät kuin yhteisestä sopimuksesta kevyempiin aiheisiin. Steve kertoili, millaisia tuhmuuksia he olivat Peggy-siskon kanssa tehneet pieninä ja kyseli innokkaasti näennäisen satunnaisia asioita Asgardista. Onko teidän palatsinne katossa maalauksia vai mosaiikkeja? Kasvaako puutarhoissa kauniita kukkia? Maistuuko ruoka erilaiselle vai onko se vain pelkkää nektaria ja ambrosiaa? Loki vastaili ja kuunteli yllättävän onnellisena katkeamatonta, pulppuavaa puhetta. Ennen pitkää Stevekin vaikeni ja he vain istuvat käsi kädessä ja nojallaan toisiaan vasten ja katselivat ateljeeta.
”Loki”, Steve lausahti kevyesti rikkoen hiljaisuuden. ”Viime kerran jälkeen minä olen miettinyt… voisitko kuvitella haluavasi… ymh… olla kanssani… nyt… tai siis tavallisena aikana? Sillä minä ainakin… tahtoisin olla sinun kanssasi… todella paljon.”
Loki kääntyi blondin, jonka katse oli tiiviisti huoneen toisella puolella olevassa taulussa, puoleen. Hän veti Steven kasvot leuasta itseensä päin. ”Haluan kyllä. Oli minulta koko viikon paras päätös tulla tänne. Sinä olet ihastuttava.” Hän nosti heidän kätensä kasvojen väliin ja suuteli Steven kämmenselkää.
Taitelija punastui korviaan myöten. ”Voi, Kuutamoni… a-anteeksi”, tämä änkytti. ”Minustakin on upeaa, että ole täällä… mutta… mi-minä tarkoitin, että… ja-janoan, että… panisit minua.” Steve näytti nololta kuin kesken käsileikkien kiinni jäänyt koulupoika.
Loki ei ollut nähnyt koskaan mitään suloisempaa. Hän tunsi jännityksen helpottavan jokaisessa lihaksessaan ja upotti kätensä kultaiseen tukkaan. ”Voimme me tehdä sitäkin, vaikka minun hyvä tarkoitukseni oli osoittaa luoksesi tulemalla, että välitän sinusta muutenkin kuin pelkkänä seksiobjektina.”
Steve antautui silittelemään hänen rintakehäänsä. ”En minäkään sinua, rakas… tai siis… anteeksi… minä olen ollut viime aikoina vähän sekaisin, koska… olen varmaan rakastunut sinuun ja se on tapahtunut hirvittävän nopeasti… ja siihen liittyy melkoisen… tuota… kuumia ja märkiä unia”, tämä pölpötti.
Loki kietoi käsivartensa Steven vartalon ympärille. ”Samat sanat. Tai no, minun uneni ovat kyllä enemmän seesteisiä kuin kuumia ja märkiä.”
Steve painautui häntä vasten ja huokasi. ”Kuuluko tämä alfana ja omegana olemiseen? Vai onko vain minun erityiskykyni pikarakastua?”
Loki silitti nukkaista niskaa. ”Ainakin haalimieni kirjojen mukaan kuuluu. Eikä se myöskään niiden mukaan ole hetken huumaa.”
Steven tutkimaton katse keskeytti hänet. ”Eikö?”
Hän katsoi takaisin. ”Ymmärräthän ettei meidän tarvitse päättää tulevaisuudesta nyt? Ole rakastunut ja katso, millainen minä olen. Jos sinulle sopii, minä teen samoin.” Loki oli ylpeä onnistuttuaan esittämään ratkaisuehdotelman heidän tilanteeseensa näin hienosti.
Stevekin hymyili jälleen. ”Entä se minun pyyntöni?”
Loki pyöristi silmiään teatraalisen pöyristyneesti. ”Millainen irstas peto sinä oikein olet!” Hän kaatoi heidät sängylle ja suukotti Steven otsaa. ”Voinhan minä toteuttaa toiveesi, mutta tämä on kai ensimmäinen kertasi antavana osapuolena?” hän totesi vakavoituen. Steve nyökkäsi. Loki silitti tämän poskea. ”Siinä tapauksessa minä määrään tahdin, jotta se pysyy tarpeeksi hitaana…” Steve oli selvästi aloittamassa vastalauseen. ”Ja siihen herra Alfan on tyytyminen”, Loki jatkoi ennen kuin sanoja ehti muodostua.
Mutta Steve ei sulkenut suutaan. ”Minä haluan, että sinäkin nautit ja et sitten kiusaa minua turhaan.”
Loki oli alkanut tuntemaan äkillistä lämmintä halua. Hänen alfansa oli söpö, kun edes jotain omia vaatimuksia oli saatava läpi. ”Lupaan täyttää kummankin ehdon, jos sinä lupaat täyttää omasi.”
”Lupaan”, Steve ynähti vakaasti ja innokkaasti.
Loki hyväili Steven kasvoja huulillaan ja siirtyi sitten kaulalle. Toinen tuoksui maalille ja tärpätille. Hän ei ollut aiemmin käsittänyt, kuinka ihanaa oli vain tuoksutella ja suukotella kumppaniaan. Toki hänen kätensä hellivät rintaa ja niskaa ja oman vartalonpainonsa tunteminen eritasoisesti toisen päällä oli kerta kaikkiaan sähköistävää. Steve hengitti raskaasti ja nosteli lantiotaan häntä vasten. Hän pysähtyi maistelemaan taitelijan amorinkaarta pitkäksi aikaa, kunnes tämä ähkäisi onnettomasti.
”Sinun ei pitänyt kiusata minua!”
Loki painoi itsensä tiiviimmin Steven päälle. ”En minä kiusaakaan, valmistelen vain.”
Steve veti henkeä muutaman kerran erittäin syvään. ”Mutta minä räjähdän kohta ja se on sinun syysi”, tämä mumisi epätoivoisesti.
Lokin sydän muljahteli, kun hän tajusi Steven pelkäävän, että hän olisi tyytymätön heidän rakasteluunsa, jos tämä tulisi liian aikaisin. ”Niin voi olla parempikin, rakas. Olet sitten rennompi varsinaista aktia ajatellen. Ja viriiliytesi tuntien… uskon, että kiihotut uudelleen seksin aikana.”
Steven silmät vettyivät hiukan. ”Muusani”, tämä kuiskasi hennosti.
Loki jatkoi tutkimusretkeään amorinkaarella ja vei kätensä alas kalulle, joka sykki kiihkeästi kuin sydän. Steve oli puhunut totta: tarvittiin vain muutama veto ja mies oli yhtä onnellista yninää hänen allaan. Loki kohottautui hieman ja virnisti huomatessaan, että jakkaralla oli jälleen valmiina kondomi ja voidetuubi. Pitiköhän Steve niitä aina siinä? Hän viritti kumin paikalleen ja pursotti viileää tahnaa sormilleen. Hän vei kätensä rakkaansa sisäreidelle kertoakseen, ettei tarvitsisi odottaa enää kauan. Steven selkä taipui vastatessaan kutsuun.
”Oletko valmis?” Loki supatti kuumalle korvanlehdelle.
”Voi, Kuutamo…” Muuhun Steve ei kyennyt, mutta se kertoi kyllä Lokille kaiken tarvittavan.
Hän hieroi ensin aukon ympäryslihaksia, kunnes livautti ensimmäisen sormen lämpöön. Steven silmät rävähtivät auki. ”Sattuuko?”
”Ei, ra…rakkaani, ei. Tu…tuntuu hy…hyvältä. Ha…hassulta, mutta hy…hyvältä.”
Hän tunnusteli rauhallisesti toisen ilmeitä seuraten. Iiriksissä näkyi tottumattomuutta, mutta… ne sanoivat myös enemmän, enemmän. Loki työnsi toisen sormen mukaan ja se sai Steven suun kiristymään hetkeksi ja hänet vetämään sen äkkiä pois.
”Laita… vain… se takaisin”, mies kuitenkin huohotti.
Tällä kertaa Loki oli vielä varovaisempi ja sai kiitokseksi varsin räväkän kiihkotukistuksen. Hän levitteli aukon pehmeitä sisäosia ja uskalsi sivellä kovempaa Steven palavan katseen rohkaisemana.
”Ole kiltti Kuuni, ota minut jo”, tämä anoi hiljaa pienen hetken kuluttua.
Loki ei estellyt vaan nousi kätensä varaan, voiteli itsensä ja painautui Steven jalkojen väliin. Toinen tuntui uskomattomalta ja myötäili hänen liikkeitään kuin ajatus. Loki yritti pitää temponsa hitaana, mutta se oli vaikeaa, kun kumpikin halusi toista niin selvästi. Pian Steve alkoi sykkiä, lähes kouristella ja Loki tunsi vatsallaan sperman lämmön. Hän purkautui itsekin, kun jälkihöyryinen taiteilija tarrasi häneen kaikilla raajoillaan kuin hukkuva oljen korteen. He olivat pitkään intiimisti aivan kiinni toisissaan suudellen välillä laiskasti. Sinä yönä Loki hyvästeli Steven vasta aivan pikkutunneilla.
(8)
Steve oli onnellinen. Isolla oolla. Pelkkä Lokin ajatteleminen sai perhoset lentelemään vatsassa. Tämä oli sanonut rakastavansa Steveä takaisin. Tai, ei nyt sentään liioitella, ainakin välittävänsä Stevestä hyvin paljon. Ei saanut sortua hybrikseen, odottaa liikoja, olihan toinen osapuoli jumala ja hän vain ihminen. Steve maalasi unenomaista naisen kuvaa. Naisella oli hänen Kuutamonsa olkapäät. Ja taulun valo tuli kankaan ulkopuolen hämyisestä illasta. Loki oli pyytänyt häntä olemaan kertomatta heistä kenellekään.
Sinun puolestasi minä olen huolissani. Tony ja muut eivät tule pitämään tästä, mies oli kuiskannut hellästi.
Hän ymmärsi ja yritti pitää suunsa kiinni, vaikka näin suurta iloa olikin vaikea pitää sisällään. Eikä se siellä pysynytkään, sillä se näkyi hänen taiteessaan. Steve huokasi. Hän lopettaisi tältä illalta ja sukeltaisi itseään tällä hetkellä kiinnostavimman aiheen – jos Lokia ei laskettu – pariin eli googlettamaan tietoa alfoista ja omegoista.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti