Hei!
En ole
koskaan ollut mikään suuri pelaaja, itse asiassa pelikokemukset taitavat
rajoittua lähinnä Muumi PC-peleihin, Super Marioon ja Candy Crushiin. Mutta
vuoden aikana olen nähnyt kaksi peleistä tehtyä elokuvaa, Warcraftin ja tämän,
ja tykkäsin kummastakin. Minusta oli muuten huvitti, kun jotkut
jenkkitubettajat lähes kirosivat ensiksi mainitun menestystä muualla maailmassa
(käsittääkseni Warcraft menestyi erityisen hyvin Kiinassa) ja sitä, että siitä
sen takia tehdään jatko-osa. Joka tapauksessa tässä tulee plussia ja miinuksia
leffasta sekä (sekalaisia) mietteitä:
+ Edenin
omena
- · Minusta oli ihan innovatiivista, että ”siksi ihmeelliseksi esineeksi” oli valittu hyvän ja pahan tiedon puun hedelmä. Tuohon oli liitetty vielä mukavan yksinkertainen taustatarina, juuri sopiva tällaiseen elokuvaa. Nykyään, kun juoneen otetaan uskonnollinen esine, oli se sitten Graalin malja, liiton arkki tai vaikka Jeesuksen käärin liinat, on tapana, että sillä on ihan hurja tausta. Illuminati tai vapaamuurarit pitää ainakin mainita ja muutenkin pitää olla semmoinen salaliitto meininki. Minusta tässä oli siis virkistävää, että vaikka omenasta oli vuosien mittaan ”taisteltu” (miksipä vallasta ei taisteltaisi?) ja se vaihtoi välillä omistajaa, niin se säilyi itse itsensä keskeisenä elementtinä. Eli ei mitään menneisyyden haamuja, murhia ja dekadenssia vaan yksinkertaisesti voimakas esine, jonka ihmiset siksi haluavat omistaa.
+
espanjan puhuminen
- · Tämä on ehkä vähän tyhmä plussa, mutta pidin kovasti siitä, että elokuvan alussa puhuttiin pitkä pätkä espanjaa. Yleensä samanlaisissa kohdissa hypitään englannin ja toisen kielen välillä ihan kuin hahmot yhtäkkiä muistaisivat, että mehän oltiinkin kielen x natiivipuhujia. Vaikka tässäkin tietysti siirryttiin englantiin, niin ainakin se tapahtui (ja jatkui) loogisesti. Eli loppujen lopuksi tämän plussa olikin sitten osoitettu loogisuudelle.
– pakokohtaus
- · Hieno ja hyvällä tavalla pelimäisen näköinen kohtaus, mutta ainakin minä, joka en ole Assassiinia pelinä pelannut, olin jo puoli välissä hukassa (ja siksi kyllästynyt), kun en tiennyt mihin pakenijat yrittivät paeta. Oletin, että he yrittävät kaupungista ulos (ihan järkeen käyvää, vai mitä?), mutta kun missään vaiheessa ei alkanut näkyä kaupungin muureja/ laitamia, niin hetken jo ajattelin, että ympyräähän tässä juostaan ;)
Kokonaisuutena
tykkäsin kasin arvoisesti eli keskitasoinen, mukavannäköinen ja viihdyttävä pläjäys
oli.
PS.
Jälkikirjoitus sisältää pari pikkujuttua, jotka upposivat erityisesti minuun
sen takia, mitä olen viime aikoina lukenut, opiskellut, katsonut tv:stä jne.
Aguilarille hykertelin tietysti mielessäni aina, kun se kotka lenteli kuvassa
(lat. aquila = kotka, espanja latinan tytärkieli). Lisäksi tämä oli minulle
jälleen erilainen näkökulma assassiineihin, tosin nyt epähistoriallinen, sillä
heitä ei koskaan ole ollut Euroopassa, vaikka nykyenglannin salamurhaajaa
tarkoittava sana onkin heistä lähtöisin. Jos haluatte tutustua assassiineihin
ilman, että he ovat päähenkilöitä, voin suositella Igguldenin Valloittajaa tai
Maaloufin Samarkadin. Myös Netflixin Marco Polo – sarjassa sivutaan heitä.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti