Hej på dig!
Nämä ovat viimeiset palat, ainakin toistaiseksi. Ja viimenen kopioitui (taas) jostain syystä eri fontilla, onneksi tätä ei käy joka kerta :)
”Kukapa olisi uskonut?”, sanoi Nella sulkiessaan lehden. ”Mitä niin?”, kysyi Arttu sohvalta. ”Että talouslama iskee näin ennennäkemättömän pahana. Kaikilta loppuu työt eikä kellään oo enää rahaa ostaa mitään”, ilmoitti Kiti astellessaan huoneeseen. ”Ei kai nyt sentään.” Arttu oli noussut ylös ja katsoi tyttöjä nyt terävämmin. ”Sun pitäis oikeesti joskus malttaa lukea lehdestä muutakin kuin urheilusivut. Sä et varmaan tietäis maailmanlopustakaan ennen kuin menisit ulos ja huomaisit, että kaikki muut ihmiset on kadonnu”, nauroi Kiti. ”Haluisko herrasväki nyt kuitenkin kuulla sen jutun, joka mua ihmetytti?”, Nella kysyi närkästyneenä. ”Tietysti halutaan Nellis. Kerro vaan”, Kiti tyynnytteli. ”No joku huippurikas liikemies yrittää perustella amurintiikerin ampumista ja ne perusteet aiotaan hyväksyä! Tossa on kyllä jotain mätää.”
Kukat levittivät siitepölyä ympäriinsä ja tuoksuivat huumaavilta. Perhoset lentelivät kukasta kukkaan kilvan ampiaisten kanssa. Niitty loisti upeissa väreissä, kesän upeimmissa. Tytöt kävelivät pitkin vihreää ruohomattoa ja ihailivat kesän kauneutta. He istahtivat mättäille keskelle niittyä. Heidän äänensä kiirivät iloisina yli seudun. Tyttöjen nauru helisi ja he puhelivat keskenään. Niityn reunassa solisi kirkasvetinen puro. Sen raikasta vettä oli hyvä janoisen juoda. Sananjalat leyhyivät puron varrella ja sinivuokot kurottelivat siihen päin. ”Onko ihanampaa aikaa elää kuin kesä, jolloin kaikki kukkii?”, sanoi runollinen Marie. ”Sinä rakastat niin talvea, kevättä kuin syksyäkin. Miten sinulla riittää rakkautta vielä kesällekin?”, kysyi Olivia hymyillen. ”Mariella riittää rakkautta jakaa, vaikka koko maailmalle, jos on tarvis”, totesi Ofelia. ”Mutta nyt otetaan eväät esille ja syödään.”
Tunnustan tehneeni virhearvion. Ei, älä naura, tämä on nöyrä tunnustus. Nämä
tyypit olivatkin paljon epäilevämpiä kuin luulin. Istun sellissä (kaikkein
pimeimmässä) ja yritän välttyä koskemasta täällä viliseviin rottiin. Pääsen
kyllä pois, siitä ei liene huolta. Minähän osaan aiheuttaa sählinkiä. Yksi
palvelijapojista on jutellut kanssani useampana päivänä. Hän tietää yläkerran
juorut ja on loistava kertoja. Häntä on ilo kuunnella. Hän ei ole saanut
koulutusta (tasan ei käy onnen lahjat), mutta on oikein fiksu ja pärjäisi
varmasti hyvin opiskelussa. Kerro Arille, että minua harmittaa kovasti, kun en
näe lukea Raamattua. Joonasta täytyi tuntua tältä valaan vatsassa.
Toivottavasti teillä sujuu hyvin, ettekä ole joutuneet vaikeuksiin (älkää vain
tämän innostamana hankkiko niitä!). Minä palaan pian paimentamaan teitä, jahka
pääsen täältä.
”Heitä oli satoja”, sanoi Adel ja katseli säikähtäneenä ympärilleen kuin olisi
vieläkin voinut nähdä hyökkääjät. ”Sanoisin, että vain noin kuutisenkymmentä
nopeasti liikkuvaa”, totesi Inkmar kuivasti. ”Minä arvioisin määrän samaksi,
mutta ymmärrän, että sinun maallikon silmissäsi he moninkertaistuvat Adel”,
sanoi Fan tiukasti katsellen Adelia jääsilmillään. ”Kuinka kauan te pidätte
minua keltanokkana?”, Adel tiuskaisi. ”Kuinka paljon minun silmieni pitää nähdä
ennen kuin olen sopiva joukkoonne?” ”Turha suuttuminen on pahasta. Hillitse
itsesi. Ehdit vielä nähdä liikaakin”, sanoi Fan turhankin tyynesti. Adel
liikahteli levottomasti. Fan ja Inkmar kävivät taas yhtä sanattomista keskusteluistaan,
joihin hänellä ei ollut osaa eikä arpaa. Hän olisi voinut lähteä, mutta silti
jokin piti hänet huoneessa. Noiden kahden olemuksella saattoi olla siinä
osansa.
Kerran halloween yönä rouva Haamun ovelle koputettiin. Siellä on hänen poikansa
ystävä Kasper-kummitus sekä tämän kaveri Zeta-zombi. ”Lähteehän Henkka karkki
ja kepponen – kierrokselle?”, kysyi Kasper. ”Tietysti”, sanoi rouva Haamu.
”Tulehan Henkka ystäväsi odottavat”, hän huikkasi sisälle. Sieltä Henkka jo
saapuikin suurine kepposkasseineen. ”Älkää sitten säikytelkö ihmisiä liikaa”,
huusi rouva Haamu heidän peräänsä, kun he lähtivät. Iloinen joukkio kiersi
ovelta ovelle. Ihmiset hymyilivät heille ja antoivat heille paljon makeisia ja
omenia. He päättivät mennä Kasperin luokse laskemaan saalistaan. Rouva Kummitus
oli juuri laittamassa keskiyön päivällistä, kun he saapuivat. ”Syöttehän kaikki
meillä?”, hän kysyi. ”Ilomielin”, vastasi aina ystävällinen Zeta. ”Laitan
tänään Kasperin lempiruokaa veriohukaisia ja tomaattikastiketta”, totesi rouva
Kummitus mielissään.
Minna istui yksin penkillä ja odotti linja-autoa. Hän näppäili tekstiviestiä ja
panoi sen menemään. Bussi oli myöhässä ja luntakin alkoi sataa. Nyt etuvalot
kuitenkin jo näkyivät ja bussi kurvasi pysäkille. Minna nousi kyytiin ja maksoi
lippunsa. Hän meni istumaan bussin keskivaiheille vapaaseen penkkiin ja laittoi
kuulokkeet korvilleen. Hän havahtui, kun joku koputti häntä olkaan. "Voiko
tähän istua?”, kysyi noin hänen ikäisensä poika. Minna katsahti ympärilleen.
Täysin vapaita paikkojakin oli vielä jäljellä. ”Joo”, hän sanoi sitten. Hän
siirsi tavaroitaan omaan jalkatilaansa, jotta poika mahtuisi paremmin. ”Oletko
sä menossa pitkällekin?”, poika kysyi. Minna kohautti harteitaan. ”Kaupunkiin
vain.” Poika nyökkäsi: ”Minä olen menossa kotiin Tampereelle. Kävin
moikkaamassa isovanhempia täällä maalla.” Miksihän hän haluaa jutella, Minna
mietti.
”Vai vaihto-oppilaaksi?” Ellin isä raapi päätään. ”Mitäs mieltä äiti on tästä?” ”Onko sinulla ajatuksissa, joku tietty maa?”, kysyi äiti. ”No, mä oon ajatellut Italiaa tai Ranskaa”, sanoi Elli toiveikkaasti. ”Italiaan ei ainakaan. Siellähän on mafia ja kaikkea”, totesi äiti. ”Niin ja etköhän sinä ole kuitenkin vähän nuori”, arveli isäkin. ”Voi Luoja! Mä olen jo seitsemäntoista ja sitten kun se vaihtarivuosi alkais kahdeksantoista eli täysi-ikäinen”, sanoi Elli tuskastuneesti. ”Kyllähän sinä kuitenkin ikävöisit kotiin ja Petekin jäisi tänne”, äiti toppuutteli. ”No joo, mutta se on vaan tervettä, jos vähän kaipaa. En mä kuitenkaan koko vuotta aikois tuhlata kaukaisen kodin suremiseen”, vakuutti Elli. ”Se on hintavakin, tuo tuollainen vaihto-opiskeluvuosi”, sanoi isä. ”Mä voisin mennä kesätöihin ja hankkia sillä tavalla matkarahaa.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti