Joella (Ragar 3)

Hei!

Tässä tarinassa Ragar ja Repin seikkailevat jälleen.

”Voitko uskoa, että minä menen huomenna naimisiin?” Repinin sormet leikkivät Ragarin paljaalla selällä. ”Ja täällä sinä silti olet irrottamasta minusta iilimatoa”, Ragar huomautti ivallisesti. ”Meneekö siihen muuten vielä kauan?” Repin kopautti häntä lapaluiden väliin. ”Ai, se irtosi jo pari minuuttia sitten. Enkö minä muistanut sanoa sinulle siitä.” Ragar puisteli kuin koira heittäen samalla Repin vaeltelevat kädet selältään. Hän kumartui poimimaan paitansa rantaruohikosta ja puki sen sutjakkaasti päälleen. Repin tuhahti selvästi tyytymättömänä hänen verhotulle selälleen, mutta Ragar oli olevinaan kuulematta sitä. ”Sinun vuorosi”, hän sanoi kääntyen Repiniin päin ja osoitti jokea. ”Aivan. Juuri kun sinä pääsit osoittamasta, että tuolla on iilimatoja. Minulle riittää mainiosti tämän illan kuuma kylpy, kiitos vain”, Repin puuskahti.

Loppukesän tuuli kierteli heitä syksyä enteilevän viileänä. Vaikka lämpö viipyi vielä ilmassa, tuulesta se oli kadonnut jo jokin aika sitten. Repin istui laakeille kiville, jotka törröttivät maasta siinä kohtaa joenvartta. ”Jos et aio mennä veteen, voimme yhtä hyvin lähteä takaisin parakeille. Sinulla lienee velvollisuuksia huomista ajatellen”, Ragar sanoi. ”Ainoa pakko on se ihana, höyryva pesu, johonka osallistumisesta sinä – jos saan sanoa melkoisen tylysti – aiemmin kieltäydyit. Muuten minulla on koko iltapäivä aikaa”, Repin totesi ja taputti polviaan. Ragar kurtisti kulmiaan eleelle ja sanoi ärsyyntyneesti: ”Onko minusta tullut sinun lemmikkikoirasi, joka tulee käskystä luokse rapsutettavaksi? Parempi sekin kai kuin lemmikkilohikäärme.” Repin loi paheksuvan katseen kumppaninsa tummentuneeseen ilmeeseen, mutta alkoi huomaattaan hieroa kyynärpäätään, kuten nykyään joka kerta, kun Ragar onnistui iskemään hänen itsevarmuuteensa pienenkin kolon. 

”Minä haluan koskea sinun hiuksiasi, mutta sinä olet niin pahuksen pitkä, että se on helpompaa, jos pääsi sattuu lepämään sylissäni”, Repin tiuskaisi. Ragaria nauratti. He olivat saman pituisia, eroa oli ehkä pari tuumaa hänen hyväkseen. ”Surkeaa valitusta. Etkö muista, kun tappelimme kerran ja sinä heitit minut hiuksista kentän pintaan? Ja jos sinä olet unohtanut, niin voin vakuuttaa, että kaikki mukana olleet muistavat kyllä.” Repin pani kätensä puuskaan ja pälyili vihaisena joen pintaa. ”En minä ole sitä unohtanut ja toistan sen kohta, mikäli et ala käyttäytymään asiallisemmin.” Ragar murahti tyytymättömästi, mutta asettui makuulle niin, että hänen päänsä tosiaan oli tämän polvien päällä. Sormet laskeutuivat kiertämään hänen suoraa tukkaansa. Kumpikaan ei puhunut hetkeen mitään ja ajatukset rauhoittuivat omiin uomiinsa.

”Eikö Somaa kiinnosta missä sinä olet?”, Ragar kysyi sitten. ”Hän olettaa, että valmistaudun huomiseen ja sitähän minä teen. Isä antoi minulle iltapäivän parakeilla, jotta saisin hyvästellä toverini. Hän odottaa minua kotiin ainakin hieman juopuneena, joten olisi varmaan hyvä, että palattuamme nostaisimme muutaman maljan.” Repin hieroi hänen päätään ja puhui samalla. Ragar päästi äänen, jossa sekoittuivat tyytyväinen huokaus ja olkiakohauttava tuhahdus. ”Isäsi toivoo, että palaat kunnon tuiskeessa, sillä se on hyvä merkki toisin kuin se, että saavut takaisin selvin päin.” Repin huokasi tympääntyneesti ja työnsi ajatuksissaan sormensa niin syvälle Ragarin hiuspehkoon, että sai tämän kirahtamaan, kun kynnet pureutuivat päänahkaan. 

”Au! Varsinainen helläkäsi. Minä en ole kukaan antamaan neuvoja, mutta suosittelen, ettet kokeile tuota hääyönä”, Ragar puuskahti haroen tukkaansa kädellään mahdollisia vammoja etsien. Repin nappasi kiinni hänen sormistaan ja limitti omansa niiden väliin.  ”Ei minulla Soman kanssa tule olemaan mitään vaikeuksia. Sinä sen sijaan saat raajani ja mieleni vaeltelemaan täysin eri teillä, jolloin voi sattua vahinkoja.” Ragar katsoi ylös vain huomatakseen tuijottavan katseen ja vinon hymyn. Repin oli siirtynyt rummuttamaan rystysillään veljellisesti hänen hartioitaan. He katselivat toisiaan hämillisen pitkän hetken ja sitten Ragar nousi venytellen seisomaan. ”Ajattelin antaa sinulle häälahjan etukäteen, kun en ole huomenna mukana varsinaisissa juhlissa. Sitä paitsi tuntuu järkevämmältä tehdä tämä, kun sinä olet vielä poikamies”, hän sanoi ja harppoi jonkun askeleen päähän. 

Lohikäärme murahteli muutaman kerran edelleen kivellä istuvalle Repinille ja katosi sitten itse muodostamaansa spiraaliin. Omaan hahmoonsa palannut Ragar asteli takaisin toverinsa luo ja halasi tätä lujasti. Repin hymyili ja työnsi hänet leikillisesti pois pienen ajan kuluttua ja he lähtivät yksissä tuumin kohti parakkeja ja maljoja, jotka oli luvattu nostaa.

                                                      -Roona-