Elokuvissa XI: Musta torni

Moikka!

Tämä oli minulle jotenkin kaksipiippuinen elokuva. Katsoessani toisaalta pidin ja toisaalta kritisoin samoja asioita. Aluksikin tykkäsin, että leffa oli lyhyt. Nykyään kun kaikesta yritetään tehdä kahden ja puolen tunnin eepos, on puolitoistatuntinen tiivis kerronta varsin virkistävää. Olisin kyllä toivonut, että tiettyjä juttuja olisi pohjustettu ja selitetty enemmän, mutta se olisi vaatinut ehkä noin 15 minuutin lisäystä kestoon. 

   
On sanottava, etten ole lukenut yhtäkään Stephen Kingin Musta torni-kirjaa, mutta ainakin minulle jäi kokonaiskuvaksi, että elokuva oli fiksusti tiivistetty siihen nähden, ettei jatko-osa näytä ilmeiseltä. (Siis siinä mielessä, että usein elokuvat loppuvat jopa ns. kesken, kun tekeijät ovat niin varmoja jatko-osan tulosta. Toki tässäkin rakennetaan jatkoa, mutta se johtuu kai pääasiassa lähdemateriaalista, joka on kirjoitettu sarjamuotoon. Olisi kömpelöä sanoa lopuksi, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti eikä mitään enää tapahtunut.) Ja tietysti nyt katsomiskokemuksen jälkeen mielellään lisään ne kirjat lukulistalle.

Palatakseni mahdollisiin lisäkohtauksiin, aloitetaan kuitenkin positiivisista jutuista, joista kaksi asiaa oli ylitse muiden. Rolandin henkilökohtainen kauna Taikurin kanssa oli selitetty juuri oikeassa suhteessa leffan pituuteen, juoneen yms. nähden. Samoin olin iloinen, ettei siitä maininnasta, että ne luodit oli valettu Excaliburin metallista, ruettu heruttelemaan sen kummempia. Koko Arthur-tarusto on minusta kyllä hirveän kiva, mutta sille on paikkansa ihan omissa filmeissään. Enemmän olisi voitu pohjustaa mustaa tornia itseään sekä Taikuriin liittyviä asioita. Etenkin Taikurin voimien rajat tai rajattomuus olisi voitu säätää paremmin. (Se, että voimat eivät toimi Rolandiin ei tuonut tarpeeksi reunaehtoja.) Samoin nuo hiiri-ihmiset tulivat vähän puun takaa, niiden historiasta, siis olivatko ne joku geenihybridi vai jonkun maailman alkuperäislaji, olisi voinut sanoa jotain enemmän.

Matthew McConaughey oli hieman outo tai siis hän veti suorituksen alright, alright –asenteella (ja siis sanoi muistaakseni sen vuorosanankin jossain vaiheessa jopa), mikä ei oikein sopinut Taikurin hahmolle. Tämä ”väärä” asenne pilasi ne hyvätkin hetket, joita oli kuitenkin runsaasti. Rolandia oli minusta katsojan eduksi yksinkertaistettu sopimaan elokuvan mittoihin ja niin olisi ehkä pitänyt tehdä Taikurillekin, jolloin näyttelijällekin olisi selkeämpi suunta mihin lähteä hahmoa viemään. 

Sitten ei-vakaviin asioihin. Sain kiksit Jake Chambersin nimestä. Tiedän, että Matti Meikäläistä vastaava nimi on Jenkeissä joku muu, mutta auttamatta tuli mieleen, että King on halunnut antaa pojalle mahdollisimman tavallisen nimen. Toinen juttu oli, että kuinka nuo unia ja/ tai näkyjä näkevät tms. nuoret on aina taiteellisesti lahjakkaita. Siis Jakehan on huippuluokan taitelija, joka pitäisi hullujenhuoneen sijasta sijoittaa taidekouluun. Toisaalta tässä kukaan ei kyllä tuonut esille Jaken lahjakkuutta (yleensähän lahjakkuus tunnustetaan, kun halutaan sitoa koko juttu nätisti tarinaan), kaikki vain olivat kauhuissaan kuvien aiheista ;)

Yleisesti kuitenkin pidin leffasta ja aion katsoa sen uudestaan, kun se joskus tulee telkkarista.

8/10

                                                               -Roona- 

Ps. Ei mitään käsitystä miksi Blogger ryhmittää tekstin alun noin hölmösti. Yritin parilla muullakin tavalla, mutta lopputulos oli yhtä typerä. Joku on vissiin "päällä"....