Moi!
Neira
istui illallisella perheensä kanssa. Pöydässä kävi innostunut kuhina, sillä isä
oli heti aluksi kertonut, että he olivat saaneet kutsun kruunajaisiin. Neiran
isoveli Nicol ja tämän vaimo olivat onnitelleet isää ja äitiä vuolaasti ja
sanoneet, että kutsuja suotiin loppujen lopuksi aika harvoille. Elia oli
innostunut heti ja melkein ehtinyt jo alkaa puhua siitä, millaisia asuja ottaisi mukaan, kun äiti oli
ilmoittanut, että jos he lähtisivät Elia ei tulisi mukaan. Se sai aikaan
vastalauseita muiltakin kuin Elialta itseltään, mutta äidin mieltä ei muutettu.
Hän ei ollut antanut vanhemmalle tyttärelleen anteeksi tämän vapaamielisyyttä,
joka oli meinannut pilata perheen maineen ja oli johtamassa epätyydyttävään,
joskin rakkaudentäyteiseen aviolittoon. Neira tuki sisartaan kaikkein
äänekkäimmin. Ei hänellä ollut mitään menemistä vastaan, hän oli kruunajaisista
ihan yhtä iloinen kuin kuka tahansa, mutta jos Elia ei tulisi mukaan, niin äiti
keskittyisi täysin häneen ja se olisi rasittavaa.
”Saanko
nousta pöydästä?”, Elia kysyi ja yksinketaisesti nousi odottamatta vastausta ja
lähti salista. Se oli varsin hienovarainen mielenosoitus, sillä Elian
suuttuessa tapasivat yleensä ovet paukkua ja tavarat rikkoutua. ”Etkö ole hieman
liian ankara, äiti? Kruunajaiset ovat ainutkertainen tapahtuma. Et voi kieltää
niitä Elialta pelkästään Tamronin takia”, Nicol sanoi. Äiti oli jatkanut
syömistään kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Kultaseni, Elia on aiheuttanut
tämän ihan itse. Meillä on mahdollisuus löytää Neiralle erittäin sopiva mies ja
sitä ei riskeerata ottamalla huithaapeli siskoa mukaan”, hän sanoi osoittaen
samalla, että asia oli loppuun käsitelty. Nicol jupisi hetken jotain itsekseen
ja Neira huomasi kauheimpien kuvitelmiensa tulleen todeksi. Loppuilta sujui
vaivaantuneissa merkeissä ja Nicol vaimoineen lähti aikaisin kotiin.
Neira
oli jo menossa sänkyyn, kun isä koputti puoliavoimeen oveen ja tuli sisään. Hän
oli hämillään eikä oikein näyttänyt tietävän mistä aloittaa. Neira istui
sänkynsä laidalle yöpaitasillaan ja osoitti isälle paikkaa vieressään. Tämä
istui ja kiersi kätensä Neiran olkapäiden ympärille. ”Taisit järkyttyä siitä,
mitä äitisi sanoi. Älä huoli, minä puhun asiasta vielä hänen kanssaan. Ei sinun
tarvitse tehdä mitään mitä et halua”, hän sanoi ja halasi tytärtään tiukasti.
Neira hautasi kasvonsa isänsä olkaan. ”Minä tahdon kyllä mukaan. Mutta tahdon,
että Elia lähtee myös. Ja Tamron.” Isä huokasi ja silitteli hänen tukkaansa.
Neira tiesi, että isä pysyi hiljaa, koska mitään lohduttavaa sanottavaa ei
sillä erää enää ollut. Hän nosti päänsä ja yritti hymyillä viekkaasti.
”Kruununprinssihän ei ole vielä naimisissa. Mene nyt äkkiä puhumaan äidille
ennen kuin hän saa päähänsä, että minusta tulisi mainio kuningatar.” Isä nauroi
lämpimästi ja – Neira huomasi – hieman helpottuneesti. ”Se olisi äidillesikin
liian suuri pala. Tehdä sinusta kuningatar.” Hän suuteli Neiran otsaa, toivotti
hyvää yötä ja lähti huoneesta.
Seuraavana
päivänä Elia ei puhunut aamiaisella mitään, päästi suustaan vain muutaman
harvan kiitoksen. Neira ja isä yrittivät pitää yllä keskustelua yleisistä
aiheista, mutta äiti puhua pulputti kutsusta ja siitä mihin valmisteluihin oli
ryhdyttävä.
JK.
Pätkä on kovin lyhyt siksi, että lähdin kirjoittamaan tätä vääristä
lähtökohdista. Unohdin itse keksimäni hahmon iän! Neira ei suinkaan ole
kruunajaisten aikaan vielä niin vanha, että äidillä olisi mikään kiire häntä
naittamaan. Pikemminkin alkuperäisenä ajatuksena oli, että isosiskon (siis
Elian) naittaminen olisi keskiössä ja Neira lähinnä roikkuisi mukana vielä
hieman liian nuorena virallisiin esittelyihin hovissa ja sitä kautta
aviomiesmetsästykseen. Neiran perheen ”retken” sijoittaminen juuri
kruunajaisiin on myös uusi juttu, jota ei alkuajatelmassani esiintyynyt. Siinä
Neira on kyllä kuusitoistavuotias (kuten nyt tässä), mutta kuningas on
hallinnut jo pari vuotta ja Neira tapaa hänet silloin ensimmäistä kertaa. Eli
alunperin Neira perheineen ei edes osallistunut kruunajaisiin kutsuvieraina ja
koko porukka tulee mukaan vasta sitten, kun hän on tarpeeksi vanha.
Tämä
tietysti aiheuttaa tälle kirjoitukselle sen, että Eliaa olisi nuorennettava
vuodella – puolellatoista, jotta hän olisi sopivan ikäinen tavoittelemaan
kuningattaren paikkaa kruunajaisten aikaan (jos olette lukeneet aikaisempia
kirjoituksiani, niin arvaattekin varmaan, että puheena oleva kuningas on
Kaspian, joka toki etsii/ jolle toki etsitään vaimoa). Ja joo tiedän, että en
ole tähänkään tyttöjen ikiä näkyviin kirjoittanut, mutta minulle itselle virhe
on piinallisen näkyvä. En ole kirjoittanut Kaspianin, Neiran ja kumppaneiden
tarinaa vielä ”paperille” näin pitkälle, mutta sen voin sanoa, että kahdella
vuodella, siis sillä onko Neira kruunajaisten aikaan neljätoista- vai kuusitoistavuotias,
on oikeasti merkistystä juonen kannalta. En siis valita tässä jutussa tehdystä
virheestä ihan huvikseni. Sitä paitsi kaikkeen muuhun, mitä olen esittänyt
vaikkapa henkilöiden luonteista, olen varsin tyytyväinen.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti