Kruunajaisillallinen (Kaspian 3)

Moikka!

Kuninkaan salissa oli ihailtavan väljää kruunajaishuoneen ahtauteen verrattuna. Pöydät notkuivat herkuista, kun kokit olivat panneet parastaan. Leskikuningat tarkkaili kaikkea omasta pöydästään, jossa hän ja prinsessat illastivat. Joskin tytöistä ainoastaan Anna söi innokkaasti, Lenaa jännitti moiseen aivan liikaa ja Christina oli aivan liian hieno muuta kuin näykkimiään suloisia pieniä paloja. Kuningatar huokasi piilotetusti. Hän oli huomannut jo vähintään puolen tusinan miehen katsovan heidän pöytäänsä liian kaipaavasti. Muut sentään muistivat hyvät tavat ja luojan tähden sen, että Christina oli vasta neljäntoista, vaikka yhtä kaikki halusivat tanssia hänen kanssaan tänä iltana. Ihmiset olivat alkaneet seurustella ja rentoutua hieman odottaessaan uuden kuninkaansa ensimmäistä puhetta. Kuningatar oli sen suhteen samalla kannalla kuin he kaikki. Hän ei tiennyt, mitä Kaspian aikoi sanoa, koska tämä oli itse kirjoittanut puheensa eikä ollut suostunut näyttämään sitä kenellekään etukäteen. Tosin poika oli vakuuttanut, ettei aikonut aiheuttaa sotaa tai edes rikkoa yksiäkään diplomaattisia välejä.

Kennarin kreivi pujotteli heidän luokseen pöytien sokkelon lävitse. Joku ainakin tietää rajansa, kuningatar ajatteli. Logan ei ollut niin tyhmä, että olisi oikaissut tanssilattian läpi. Hän saapui kuningattaren olkapään viereen ja kieltäytyi palvelijan tarjoamasta tuolista. ”Me vain vaihdamme muutaman sanan hänen korkeutensa kanssa”, hän hymyili hätistellessään tytön pois. ”Eikö ole upeaa herra kreivi.” Kuningatar teki käsillään hienoisen eleen, joka kuitenkin sulki sisäänsä koko salin. ”On todellakin. Ja Kaspian on tähän mennessä pärjännyt mainiosti. Kiertelin pöydissä ja hän saa lähes varauksettomia kehuja.” Kreivi näytti itseensä tyytyväiseltä. Kuningatar tuhahti: ”Logan, kukaan ei käskenyt sinun tehdä niin ja omin päin tehtynä päätöksenä se oli sanalla sanoen ajattelematonta. Meillä on kyllä omat tiedon kerääjämme kiitos vain.”

Kreivi näytti hymyilevää naamioita, vaikka hän selkeästi irvisti sisäisesti. ”Onko minusta tullut yhtä epäsuosittu tässä pöydässä kuin kuninkaan seurassa?”, hän kysyi huulestaan. ”Ei, mutta aikasi olisi tuottoisampaa, jos et käyttäisi sitä yrittämällä päästä sellaisen henkilön suosioon, jonka suosiossa olet jo.” Kuningatar hymyili ja naurahti aivan kuin Logan olisi tehnyt hänelle hauskan pikku huomautuksen. Hän viittoi kreiviä lähtemään ja mies poistui ehkä lievästi tyytymättömän näköisenä. ”Mitä asiaa herra kreivillä oli, äiti?”, Christina kysyi suloisesti. Kuningatar loi tiukan katseen tyttäreensä. ”Hän onnitteli erinomaisesti järjestetyistä juhlista.” Hän näki, että Christina tunnisti valheen ja yritti silmillään onkia lisää tietoa, mutta sitä ei tällä kertaa annettu. ”Kultaseni, onko sinulla ajatusta siitä kenen kanssa tanssit tänään ensimmäiseksi?”

Christina asetteli ruokailuvälineensä lopetusasentoon ja mulkaisi Annaa, joka hihitti äidin äänensävylle. ”Kuninkaan kaartin komentajan kanssa. Minulle sanottiin, että se olisi viisasta: kiitos palvelusvuosista hänelle ja minulle – niin kukaan muu ei ole ensimmäinen ei siksi voi suuttua, koska ei tullut valituksi ensimmäiseen tanssiin”, hän sanoi tyytyväisenä itseensä. Kuningatar mittaili muita tyttäriään ja sitten kuninkaan pöytää kunnes sanoi: ”Hienoa, että otit hyvästä neuvosta vaarin.” Christina tuhahti. Hän halusi osoittaa, että oli keksinyt jotain itsekin. ”Minä ehdotin, että antaisin viimeisen tanssin Jinnalle. Hänet valitaan uudeksi komentajaksi, joten se olisi kaunista symboliikkaa, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.” Kuningatar nyökkäsi oikein hyväksyvästi Christinan suuntaan ja hiljensi prinsessat samalla, sillä heidän veljensä oli noussut aloittaakseen ensimmäisen valtaistuinpuheensa.

Kaspian tarkkaili hetken juhlivaa salia ja aloitti sitten: ”Rakkaat ystävät ja kunnioitetut alamaiset. Tämä päivä on ollut minulle monella tapaa ylitsevuotavainen. Olen saanut valmistautuessani niin monta hyvää neuvoa, että unohdin niistä taastusti puolet tänään.” Muutama vaivaantunut naurahdus virakamiehiltä ja rento naapurimaiden arvovierailta. ”En kuvitellut itseäni pitämään valtaistuinpuhetta seitsemäntoista vuotiaana. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua... Meille kaikille oli järkytys, kun isä kuoli kaksi vuotta sitten. Haluan kiittää äitiäni ja veljeäni, jotka saattoivat asiat järjestykseen ja pitivät palatsin rattaat pyörimässä, jotta me – minä, Severus ja meidän siskomme – saimme surra rauhassa. Minun piti kasvaa todellisen kuninkaan mittoihin äärimmäisen nopeasti, joskin jotkut olisivat toivoneet vieläkin nopeampaan etenemistä.

Minä tiedän mitä minulta odotetaan ja niin tietää varmasti jokainen sopivan ikäinen nuori neito täällä. Mutta enköhän minä kestä sen.” Hajanaisia huokauksia ympäri salia ja joku jopa vihelsi. Kaspian soi lämpimän hymyn erityisesti tuolle vislaajalle. ”Olen silti hyvin tyytyväinen, ettei meillä ole seuraavaa perinnettä, josta olen kuullut: karkauspäivänä naiset saavat kosia miehiä ja jos mies vastaa kieltävästi hän joutuu ostamaan naiselle hamekankaat. Valtion kassa voisi ensi karkauspäivänä olla melkoisella koetuksella, sanonpa vain. Joka tapauksessa tänään juhlitaan. Syökää, juokaa ja tanssikaa kuin viimeistä päivää. Pidäyttäymisen ja kitsastelun aika on joskus myöhemmin. Teen kunniaa kaikille ystävillemme ja liittolaisilleme täällä – ja myös niille, jotka eivät itseään edellisistä määritteistä tunnista. Kohottakaamme malja valtakunnan, minun hallituskauteni ja tulevaisuuden onneksi”.

Useampi sata maljaa kohosi ja salissa kaikui yleinen hurraa-huuto noston vakuudeksi. Kun lasit oli laskettu pöydelle seurasi aplodimyrsky, jonka Kaspian tyynnytti käsillään hetken kuluttua. Airut puhalsi torveensa ja esiinastunut seremoniamestari ilmoitti, että tanssiaiset alkaisivat hetken kuluttua. Kaspian ja hänen veljensä nousivat sulavasti pöydästä ja lähtivät hakemaan tanssiparinsa. Kaspian oli salaa tyytyväinen, että etiketti määräsi tarkasti kenen kanssa tuoreen kuninkaan oli tanssittava ensin. Kuninkaanneuvoston pääneuvonantajan vaimo oli turvallinen valinta ja oli kai ollut sitä jo aikoinaan, kun moisesta säännöstä oli päätetty. Veljet olivat mennet siitä, mistä aita on matalin ja valinneet pareikseen ne, jotka olisivat olleet hänen listallaan seuraavina, mikäli pääneuvonantajalla ei olisi ollut vaimoa. Kaspian oli ehtinyt jo tanssilattialle ja huomasi sivusilmällä, kuinka pääneuvonantaja haki hänen äitinsä tanssiin. Valssin ensitahdit kaikuivat jo ja hän upposi niihin joka solullaan. Viimesinkin kaikki viralliset asiat oli hoidettu ja hän saattoi vain nauttia juhlista.  

                                                             -Roona-