Mitä on olla tyhmä

Heippa!

Mitä on olla tyhmä? Mitä on sylkeä verta, kun leuasta on kuulunut ikävä rusahdus? Tuona hetkenä en olisi osannut vastata noihin kysymyksiin. Ei sillä, että minun olisi tarvinnut. Joku muu makasi maassa edessämme ja arvelin hänen pohtivan juurikin noita kysymyksiä. Tietenkin minua oli joskus mujautettu leukaan aika makeasti. Se oli tapahtunut paskapäisen velipuoleni toimesta, kun olimme lapsia. 

Hänen iänkaikkinen valituksen aiheensa oli ollut se, etten ollut tarpeeksi tyttömäinen. Helvettiäkö se hänelle kuului, vaikka olisin ollut ankkamainen. Hän häipyi kotoa 17-vuotiaana ja saimme myöhemmin kuulla, että hän oli kohdannut loppunsa erään raivostuneen aviomiehen käsissä. Tahvo oli lyönyt vaimon, joka oli hänen jonkinlainen salarakas-heilansa, silmän mustaksi ja nenän verille. Puoliso ei ollut pitänyt tästä ja oli kolauttanut rakasta perheenjäsentämme hieman liian kovaa takaraivoon. Se oli sen tarun päätös.

Maassa makaaja päästi hiljaisen valituksen. Misty silmäsi minua, mutta hän sai minun puolestani hoitaa homman loppuun. Oli vain jotenkin ylen kiihdyttävää pitää saapastaan jo murtuneilla leukaperillä. Veri haisi nenään. En minä erityisesti nauttinut väkivallasta, vaikka Joe kutsikin minua ”sen luokan hulluksi”. Itse asiassa Joe itse oli huomattavasti väkivaltaan taipuvaisempi ja lisäksi hänen piti aika ajoin saada hakata jotakuta tyydyttääkseen jotain karmivaa alkukantaista viettiiään. Joe oli kaiken kaikkiaan niitä ihmisiä, joilla ei mitään tajua hienovaraisuudesta ja hän oli jo varmaan tympääntynyt siihen, etten ollut vielä murskannut leukaluuta ja sen jälkeen vielä tallonut muutakin kalloa pirstaleiksi. Joe oli yksinkertainen ja siksi Mistyn oli helppo ohjailla häntä, kunhan muisti laskea pojan silloin tällöin päästelemään höyryjä.

Vedin kenkäni hitaasti pois miehen kasvojen yltä ja siirryin pikaisilla askelilla sivummalle. Misty tuli miltei heti paikalleni, joskin hän vain seisoi uhrimme naaman vieressä. Ambers tuli hänen viereensä ja Joe asettui miehen jalkopäähän kuin tähteitä odottava koira. Käänsin selkäni, kun kuulin Mistyn alkavan esittää kysymyksiä ja harpoin teltoillemme. 

Kuu ja tähdet paistoivat niin kirkkaasti, että saatoin nähdä aavikkokaupungin silhuetin. Vihasin joutomailla kuljeskelua, mutta löytääksemme tämän henkilön meidän oli ollut pakko tulla tänne jumalan selän taakse. Kojootit ulvoivat jossakin kaukana ja minua puistatti. Olisin ollut huomattavasti mielummin kaupungissa, jossa taitoni pääsivät oikeuksiinsa. Tökin hiillosta, jotta se syttyisi uudelleen. Takaani kuului miespolon säälittäviä ulvaisuja.

Kävin lämmittelemään käsiäni uudelleen virinneen tulen ääreen ja kaivelin taskustani kuivalihaa. Jotkut söivät sitä huvitellakseen, mitä en voinut ymmärtää. Pureskelin sitkeitä paloja miettien kenen koplaan liittyisin, kun tämä tehtävä olisi suoritettu. Mistyn seuraava keikka oli poissa laskuista, koska se sisälsi lisää vaeltelua joutomailla. Ehkä hyppäisin portailla paljon ylemmäksi ja osallistuisin jonkun poliitikon juonitteluihin. Eksklusiivisena seuralaisena esiintyminen takasi ainakin sen, että sai käyttää hyvin hienoja vaatteita. Itse asiassa juuri sillä tavoin olin tavannut Mistyn ensimmäistä kertaa. Erään aatelisen talossa oli järjestetty hulppeat juhlat ja minä olin ollut toisen, pienemmän aatelisen maksettu seuralainen. Misty oli samaisissa juhlissa ”tahdikkaissa hämärä hommissa”, kuten niitä alan miesten keskuudessa kutsuttiin. Me päädyimme illan päätteeksi samaan sänkyyn.

Voisin tiedustella madame Jenningsiltä olisiko hänellä jotain tai mennä suoraan Nervesharkin ruhtinaan hoviin ja ojentaa kutsun, jonka ruhtinaan poika oli minulle muutama vuosi sitten tanssiaisissa antanut. Ajatukseni katkesivat, kun pojat tulivat takaisin ja Joe rämähti istumaan viereeni. Hän tunki kätensä lupia kysymättä taskuuni ja kohotti sen ulos täynnä koppuraisia lihasuikaleita. He olivat jo haudanneet vainajan, vaikka kaiken säädyllisyyden mukaan olisi pitänyt odottaa aamuun. Ruumis houkuttelee kojootteja, sanoi Ambers, jolle uskonnolliset rituaalit olivat yksi hailee. Ilmoitin meneväni maate ja käskin herättää, jos minua tarvittaisiin vahtiin. Misty tartteis naisen lämpöö ny, Joe sanoi nauraen räkäisesti päälle. Näytin hänelle keskisormea lähtiäisiksi.

                                                           -Roona-