Elokuvissa XXXV: Rocketman

Heippa!

Rocketman on musikaalin ja elämänkertaelokuvan yhdistelmä, joka kertoo Elton Johnin elämästä ja musiikista. Pääosassa näyttelee ansiokkaasti Taron Egerton, jolle on roolista povailtu jopa mahdollista Oscar-ehdokkuutta. Eltonin sanoittaja aisaparia Bernie Taupinia esittää Jamie Bell. Muukin cast on nimekäs: GoT:sta tuttu Richard Madden (John Reid), Bryce Dallas Howard (Eltonin äiti Sheila) ja Gemma Jones (Eltonin isoäiti Ivy). Lisäksi kykyjään saavat mahdollisuuden esitellä nuorta Eltonia – jonka nimi on silloin vielä Reggie – eri-ikäisinä näyttelevät Matthew Illesley ja Kit Connor.

Haja-ajatus elokuvan aikana: Jos tää ois Harry Potter, meillä ois käsissämme Voldemort. Onneksi tää on oikee maailmaa, niin me saatiin Elton John. Reggie/Eltonin rakkaudettomasta perheestä puristetaan kaikki tipat irti. Olin sitä mieltä, että vähän vähemmälläkin olisi uskonut. Erityisesti äidin ”kukaan ei koskaan enää rakasta sinua ja elät loppuelämäsi yksin” –kommentti on vähän sellainen wtf mistä sä sen voit tietää –hetki ja muutenkin selkä hyytävä sana, kun ajattelee kuka sen sanoo ja kenelle.

Toivoin, että Eltonin, erityisesti hänen asujensa, överiyttä olisi vähän taustoitettu ja avattu. Lapsuudessa ei minusta nähdä etiäisiä siitä, että Reggie olisi mikään superesktravagantti, vaikka toki äiti häneltä mekon värin valinnassa apua kysyykin. Lisäksi olisin toivonut, että joku mainitsee jotakin John Reidin hirvittävän paksusta irkkuaksentista. Se tuntui jenkkiympäristössä niin silmille hyppäävältä, että minua ihan oikeasti jäi häiritsemään, ettei siitä sanottu mitään. En tunne Eltonin musiikillista katalogia niin hyvin, että olisin tiennyt esiintyivätkö kaikki kappaleet leffassa niissä kohdissa hänen elämäänsä, kun ne olivat oikeasti jo ilmestyneet. Eka kohtaus on luonnollisesti poikkeus tästä, koska hitaampikin (=minä) tajuaa, ettei Reggie ollut tehnyt Eltonin biisejä vielä lapsena.

Minusta oli virkistävää, että Elton eli ainakin uransa alussa niukasti, vaikka hänellä oli omaisuutta. Siis, kun yleensä tällaisissa elokuvissa tyypit on silleen, että saatiin 500 dollaria, tuhlataan kaikki saman tien. Elton ei kai olekaan missään vaiheessa köyhtynyt, saatikka joutunut vararikkoon kuten moni muu rock- ja poptähti. Lisäksi tykkäsin miten alun hippibileet sekä Eltonin huumeiden käyttö ja omat juhlat eivät näyttäytyneet superdramaattisina ja yliampuvina, vaikka niitä ja niiden mahdollista vakavuutta ei kuitenkaan yhtään väheksytty.

Eltonin ja Bernien bromance oli ihana. Minun mielestä leffan paras kohtaus oli se, missä Bernien toteaa ”I love you man, but not in that way”. Sydämeni suli ihan täysin. Tykkäsin myös kohtauksesta, jossa se musta laulaja sanoo Eltonin olevan homo ja Bernie kysyy oletko sinä ja Elton vastaa, ettei tiedä. Erinomaista dialogia käsikirjoittajilta ja hyvää replikointia näyttelijöiltä. Jamie Bellin hiukset nuorena Bernienä on upeat – en tiedä onko ne omat vai peruukki, mutta haluan sellaiset – tai siis kaikki naiset haluaa ne itselleen. Opin myös uutta nimittäin, että Aretha Franklin esittämänä kuuntelemani Border Song (Holy Moses) on Eltonin ja Bernien tekemä kappale.

Kyllä tämä mukava elokuva oli. Voin suositella musiikkielokuvien ystävälle, vaikkapa Bohemian Rhapsodyn jälkimainingeissa katsottavaksi.

                                                              -Roona-