Roadtrip

Moikka!

Disclaimer: Meg Cabot omistaa Prinsessapäiväkirjojen hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Cabotille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.

Olin saanut luvan roadtripille isoäidiltä. Sillä jokainen tietää, että todelliset luvat tulevat leskiruhtinattarelta. Äiti tietenkin antoi oman lupansa myös, mutta se olisi vain lämmitänyt henkisesti, mikäli Clarisselta ei olisi herunut kyllää. Oikeastaan myöntyminen oli ollut pieni ihme, koska en ollut lainkaan piilotellut sitä, että tekisin matkan Michaelin kanssa. Olin puoliksi vakuuttunut, ettei Grand-mère tiennyt ihan tarkalleen ottaen mitä roadtrip tarkoitti ja kuvitteli sen olevan jotain yhtä viatonta kuin piknik.

Joka tapauksessa olin kiireen vilkkaa pakannut tavarani ja valmistautunut automatkaan supersöpön poikaystäväni kanssa. Lukukausi oli lopussa eikä minun tarvitsisi vähään aikaan pukeutua vaaleansiniseen kauluspaitaan ja sini-harmaakirjavaan polvihameeseen. Ei sillä, että olisin näyttänyt erityisen hyvältä kesävaatteissakaan, mutta ainakin sain valita ne itse. Niinpä sitten eräänä aamuna Michael ajoi pihaamme ja otti minut lava-autonsa kyytiin. Suuntasimme moottoritielle ja laitoimme stereot kaikumaan.

Pidin ikkunaani auki ja annoin käteni surffata ulkopuolen ilmavirrassa. Michael oli valinnut musiikin; se oli pehmeää kitarapoppia ja soinnut karkailivat tuuleen. Hän keskittyi tiehen, mutta loi minuun ajoittaisia sydämen sulattavia katseita. Yhdyimme molemmat empimättä muutamiin kertosäkeisiin ja hihitimme samamielisyydellemme. Maisemat vaihtuivat ja tie siinsi aurinkousvaisena edessämme. Tunsin valtavaa vapautta: kukaan ei ollut vahtimassa, jos vaikka sattuisimme suutelemaan. Se oli rakastuneen höyhenenkevyt toive.

Pysähdyimme ensi kerran pitkälle yli puolen päivän, kello oli varmaan jo kaksi. Huoltoasema oli pieni ja nuhruinen ja sen naistenvessan valo väpätti. Kun olimme kassalla, Michael sitaisi kätensä olkapäilleni ja veti minut rennosti viereensä. Yritin esittää coolia yrmeälle rahastajalle, vaikka sykkeeni hurjasteli kahdessasadassa. Kuljimme kylki kyljessä pihalle saakka ja auton luona Michael suuteli nopeasti kaulaani ennen kuin jätti minut omalle puolelleni.

Ajelimme vielä jokusen tunnin, kunnes löysimme sopivan yöpymispaikan. Meillä oli luonnollisesti teltta mukana. Motelleihin ei ollut varaa ja olisi toki kovin romanttista nukkua avoimen taivaan alla. Paikalla oli pieni kallionjyrkänne, jolle puut tarjosivat näkösuojaa. Siinä oli sen verran tasaista nurmikkoa, että auton sai pysäköityä ja leirin pystytettyä. Michael virnisteli toimiessaan ja sanoi puoli vakavasti, että mikäli ei sataisi, voisimme uinua avolavalla ja todella katsella tähtiä. Mahani perhoset alkoivat lepatella siipiään verrytellen.

Lämmitimme ruokaa kaasukeittimellä. Ilta oli jo tummentunut ja liekki loi viehättävää, räiskyvää valoa silloin, kun ei ollut paistinpannumme alla. Söimme makkaroita ja herkkusieniä sekä äidin mukaan laittamaa papukastiketta. Kerroin muutama huonon vitsin ja Michael lauloi jokusen sävelen tähteiden päälle. Jutustelimme niitä näitä järjestäessämme tavaroita fiksusti aamua varten. Sipaisin pari kertaa Michaelin käsivartta muka vahingossa.

Istuskelimme auton konepellillä ja ihailimme avaraa taivasta, joka hukkui tähtiin. Kaupungissa noita pieniä valoja ei nähnyt koskaan, katulamput ja neonmainokset tuottivat liikaa saastettaan. Nojasin Michaelin kylkeen ja hän oli vienyt käden lanteilleni. Olimme pieni suppu suuressa maailmankaikkeudessa, siltä minusta ainakin tuntui. Michael selitti minulle Orionista ja Isosta ja Pienestä karhusta. Vastailin hänelle hymähdyksillä.

”Sinä olet kaunis yön valossa, Mia.” 

Kun tajusin sanat, ne iskivät kuin miljoona volttia. Michael kuiskasi jotain korvaani ja pussasi poskeani. Huulet olivat niin kevyet, että ne saivat minut yllättäen rauhoittumaan hieman. 

”Sinä olet täydellinen”, äännähdin hiljaa. 

Michael päästi naurun sekaisen puhahduksen. ”Enkä ole. Mutta tämä hetki on kyllä aika lähellä täydellisyyttä.” 

Tuhisimme huumaantuneina toisiamme vasten vielä pitkälle yöhön. Tästä tulisi taatusti kaikkien aikojen paras roadtrip.

                                                                       -Roona-