Sairaanfuckingkipeenraastavaa

Heippa!

Disclaimer: Marvelin ja Marvel Cinematic Universen hahmot kuuluvat luojilleen ja tekijöilleen. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu edellä mainituille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti

Fucking eli kuinka vauvoja tehdään

Äiti kielsi aina rikkomasta tyttöjen sydämiä. Isä ei kieltänyt mitään, koska ei ollut kotona, mutta olisi varmaan todennut, että pari sydäntä saa mennä rikki, kunhan et vain poika saata ketään raskaaksi. En ole saattanut. Kaikenlaisia yrittäjiä on kyllä ollut, monilla Stark Industriesin rikkaudet silmissä kiiluen. Osan todisteet ovat olleet niin heppoiset, että he karkasivat hänä koipien välissä melkein heti toimistooni sisään päästyään. Muutama vaati isyystestiä, mutta ne osoittautuiva aina negatiivisiksi.

Nyt asiat ovat toisin. Halusin saada Pepperin raskaaksi, en vain uskonut enää kykeneväni siihen. Avaruudessa vietetyt kuukaudet heikensivät minua enemmän kuin saatan ymmärtää. Ja silti raskaustestissä näkyi kaksi viivaa. Sain niin hysteerisen nauru- ja itkukohtauksen, että Pepperin piti taluttaa minut sänkyyn. Tunteeni, järkeni ja aivoni ovat riekaleina. Toivon mukaan olen kursinut ne kasaan, kun pikkuismme näkee maailman.

Sairasta eli kuinka selvita aamupahoinvoinnista

Pepper oksentaa vessanpönttöön. Nyt on iltapäivä, mutta aamupaholainen tulee tasan silloin kun sitä huvittaa. Pahoinvointikohtaukset kestävät vain tunnin kerrallaan, mikä on tietysti kätevää, sillä taloutemme käytännössä pysähtyisi, jos Pepper olisi poissa pelistä yhtään pitempään. Olen vielä niin heikko, että aamiainen olisi minun voimillani vasta lounasaikaan eikä meillä olisi enää puhtaita vaatteita.

Pepper tulee kylpyhuoneesta muutama vesipisara kasvoillaan. Hän kyselee vointiani, vaikka on itse vielä juuri loppuneesta höykytyksestä tuhkanharmaa. Mielleyhtymä on niin epämiellyttävä, että se varmasti kuvastuu ilmeeni kireydessä ja Pepper tekee omat päätelmänsä. Hän lähtee keittiöön etsimään colaa ja suolaista syötävää. Nousen hitaasti sohvalta – tietyt ruumiinosat tuntuvat edelleen rekan yli ajamilta – ja menen hänen peräänsä.

Kipeetä eli loppuraskauden kukoistus

Minä puuhailen vajassa ja Pepper puuhailee keittiössa ja kaikki on täydellisen idyllistä. Voisi melkein unohtaa, että vain hetki sitten puolet universumin asukkaista pyyhkäistiin hiekkana tuuleen. Raskaus pukee Pepperiä. Hän näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta, vaikka vatsa on jo kasvanut isoksi. Minäkin olen alkanut pikku hiljaa näyttää jälleen ihmiseltä. Komealtakin, niin Pepper sanoo, mutta se johtuu hormoneista. Hän pitää postinkantajaakin komeana.

Puhun iltaisin vatsalle ja Pepper silittää tukkaani. Hän nauraa, kun selitän lapselle rakentamieni asioiden teknisistä yksityiskohdista tai mainitsen äidin kauneudesta. Kaikesta muusta puhuminen olisi liian kipeää. Cap ja muut lähettivät onnittelut, kun kuulivat raskaudesta. Se on ainoa heidän viestinsä, johon olen vastannut. Kyky kuulua heihin on valunut ulos minusta, mutta kenties palaa vielä joskus.

Raastavaa eli kohti synnytystä ja sen yli

Synnytyssali on sairaalanvihreä ja kliinisen valkoinen. Pepper kiroaa minua alimpaan helvettiin, kun vauva päättää olla itsepäinen eikä tule ulos parilla ensimmäisellä työnnöllä. On raastavaa, kun ei kykene auttamaan millään tavalla. Kätilö kehuu Pepperin pärjäävän hienosti ja kehottaa minua tukemaan puolisoani. Kättäni puristetaan niin lujaa, ettei siinä ole tuntua varmasti vielä huomennakaan.

Pidän pientä nyyttiä sylissäni. Se vänisee ja vääntelehtii vähän, pieni tyttäremme, meidän Morganimme. Pepper lepää sängyssä vieressämme. Nyt kun Morgan on täällä, hän sanoo pehmeästi, ajattelitko kertoa hänelle ensin valon fysiikasta vai vauvanhuopien valmistuksesta. Hymyilen hiljaa itsekseni ja kuiskaan tytölle: rakastan sinua 3000 kertaisesti. 3000. Se on hyvä luku.

                                                                        -Roona-