Elokuvissa LXVI: Kolmentuhannen vuoden kaipuu

 Heippa!

George Millerin elokuva Kolmentuhannen vuoden kaipuu kertoo Alitheasta, tutkijasta, joka on elämäänsä varsin tyytyväinen. Hän matkustaa Istanbuliin narratologian konferenssiin. Suuresta basaarista hän löytää kauniin lasipullon, jonka päättää ostaa tuliaiseksi. Pulloa hotellihuoneessaan pestessään hän tulee kuitenkin vapauttaneeksi sen sillä olleen jinnin, hengen. Henki lupaa Alithealle kolme toivetta. Nainen kuitenkin epäröi, tunteehan hän hyvin tarinat viekkaista hengistä, jotka pelaavat toiveilla omaan pussiinsa ja toisaalta myös ne, joissa toiveet johdattavat toivojan muuten vain tuhoon. Jinni kuitenkin pyrkii vakuuttamaan Alithean rehellisyydestään ja kertoo tälle kolmituhatvuotisen elämänsä tarinan.  Alitheaa näyttelee Tilda Swinton ja jinniä Idris Elba.

Tämä oli hyvin charmantti elokuva. En tunne novellia, johon tarina perustuu, mutta odotin, että jinni olisi seikkaillut eri puolilla maailmaa, mikä on genressä ja hahmotyypissä aika tavallista. Mutta keskiössä olikin Istanbul ja alkuun Saaba kuuluisine kuningattarineen. Tämä on loogista, sillä käsittääkseni itämaisen mytologian jinnit ovat melko paikkauskollisia. Tietysti meidän jinnimme oli pakkokin, koska pullo, johon hänet oli sidottu, oli vuosia ja vuosia Topkapin palatsissa. Ottomaaniajan suuret sulttaanit tuli käytyä hyvin läpi ja he vastasivat melko lailla todellisia historiallisia esikuviaan. Murad IV oli viininmenevä ja sotimisesta pitävä mies, joka kuoli maksakirroosiin. Hänen veljensä Ibrahim I oli todellakin elänyt kotiarestissa ennen sulttaaniksi tuloaan, mutta ei kaiketi omistanut samanlaista pakkomiellettä kuin leffassa.

Kun Gultemin ja Althean eleiden samanlaisuutta korostettiin, ehdin jo kuvitella, että Althea on Gultemin ja jinnin jälkeläinen alenevassa polvessa. Mutta ilmeisesti tarkoituksena oli vain antaa syy, miksi jinni saattoi rakastua/kiintyä sekä Gultemiin että Altheaan. Elokuvassa puhuttiin virkistävästi paljon vierasta kieltä, jota ei ollut lainkaan käännetty, mikä on englanninkielisissä leffoissa tosi harvinaista. Se sopi tarinan estetiikkaan hirveän hyvin. Tykkäsin myös Althean mytologisesta nimestä. Kreikan myyteissähän Althea on Ledan sisar ja mm. Meleagroksen ja Deianeiran äiti.

Minulle ei ihan auennut, miksi jinni jäi, vaikka kaikki sähkömagnetismiin perustuva tekniikka häiritsi häntä niin paljon. Tai siis miksi hän ei sanonut siitä Althealle, joka olisi jo varmaan huomattavasti aikaisemmin esittänyt toiveen, jolla jinni olisi päässyt takaisin jinnien omaan ulottuvuuteen. Eikö jinni itse halunnut vai oliko häneltä jopa kiellettyä puuttua Althean toiveeseen rakkaudesta millään tavalla? Myös jinnin koko hämmensi. Hän kaiketi oli ainakin joskus kyennyt muuttumaan tavallisen miehen kokoiseksi muuten rakastelu Saaban kuningattaren ja Gultemin kanssa oli ollut vähän vaikeaa. Althean kanssa hän oli koko ajan vähän ylikokoinen.

Kokonaisuudessaan oikein mukiinmenevä ja värikylläinen aikuisten satu.

 

-Roona-