Heippa!
Elokuva
on pitkään odotettu jatko-osa vuoden 2009 Avatarille. Pääosia näyttelevät Sam
Worthington (Jake Sully), Zoe Saldaña (Neytiri), Jamie Flatters (edellisten
vanhempi poika Neteyam), Britain Dalton (edellisten nuorempi poika Lo´ak),
Sigourney Weaver (edellisten adoptiotytär Kiri), Trinity Jo-Li Bliss
(edellisten tytär Tuk), Stephen Lang (Quaritch, taivasväen kenraali), Jack
Champion (Spider, ihmispoika, Quaritchin jälkeläinen), Cliff Curtis (Tonowari,
riuttaheimon johtaja), Kate Winslet (Ronal, Tonowarin vaimo), Bailey Bass
(Tsireya, Ronalin ja Tonowarin tytär) ja Filip Geljo (Aonung, Ronalin ja
Tonowarin poika). Ohjauksesta vastaa luonnollisesti James Cameron.
Jake on asettunut
Pandoraan ja elää onnellisena Neytirin ja na´vi perheensä kanssa. Perhe on
kasvanut kuusihenkiseksi, kahdella pojalla ja kahdella tyttärellä. Rauha
kuitenkin päättyy, kun taivasväki eli kuolevan Maan ihmiset palaavat
valloittamaan Pandoraa. Na´vien metsäheimo joutuu puolustuskannalle ja
täsmähyökkäysiä vaativaan sissisotaan. Lopulta Jake perheineen päättää paeta,
sillä hän tietää, että ihmiset metsästävät juuri häntä. He etsivät turvapaikkaa
vesina´vien riuttaheimon luota. Ennen pitkää sota kuitenkin seuraa häntä.
Cameron onnistuu
perhedraamassa, kun taas sotimisjuoni tuntuu olevan hatarammalla pohjalla.
Ensimmäisessä Avatarissa hyvin vahvasti näkynyt Pandoran luonnonvarojen
hyväksikäyttö ei tullut nyt juuri esille, toki oli lyhyesti puhetta, että
saastuneen Maan asukkaat ennen pitkää tuotaisiin Pandoraan, mitä varten
tukikohtia ja muuta rakennuskantaa ja infrastruktuuria perustettiin. Tästä
johtuen na´vien yhteys luontoon, joka oli hyvin keskeistä aiemmin, oli
muuttunut nyt jotenkin arkipäiväiseksi eikä se enää tuntunut erottavan heitä
ihmisistä. Toki suurin osa keskeisistä hahmoista oli nyt na´veja, joille yhteys
elämiin ja luontoon on yhtä luonnollista kuin hengittäminen, mutta katsojalle
tätä olisi voinut edelleen viilata.
Pidin siitä,
miten Jaken perheen keskinäisiä välejä käsiteltiin. Lapsilla tuntui olevan
hyvät välit keskenään, vaikka Neteyamilla ja Lo´akilla oli hieman ”pikkuveli
tuntee, että isoveli jättää hänet varjoonsa” – tyyppistä hännän vetoa. Olisin
halunnut tietää enemmän Kirin erityistaidosta, se tuskin oli vain epileptinen
kohtaus, ehkä hän todella kuulee maailmansa, Pandoran sydämenlyönnit. Kentien
tästä tulee tärkeää myöhemmissä jatko-osissa. Muutenkin juuri Kiri vaikutti
ihastelevan maailmaansa yhdessä katsojan kanssa. Neytiriä oli ehkä hieman
turhaan typistetty vain äidiksi ja eläimelliseksi, vihaiseksi soturiksi.
Na´veilla tuntui
olevan outoja ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Toki ikänsä metsässä asuneet
eivät varmasti aivan heti opi elämään veden mukaan, mutta ei heidän
ruumiinrakenteensa sentään niin erilainen ollut, käsivarretkin vahvistunevat,
kun joutuu uimaan paljon. Kaikki viidakko-, vedenalais- ja ilmamaisemat olivat
todella kauniita.
Leffa oli todella
pitkä, mutta kantoi pituutensa melko hyvin. Katsomiskokemuksena oikein kiva.
-Roona-
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti