Aamiaisella

Moikka!

”Puurrroa”, Saima sanoi tärisyttäen innokkaasti ärrää. 

Se lämmitti sydäntäni kahdesta syystä: ensimmäiseksi kuka tahansa äiti on innossaan, että hänen lapsensa pitää puurosta. Ja toiseksi, en itse ollut koskaan oppinut sanomaan ärrää, joten olin ylpeä tyttäreni täryytellessä menemään. 

Andy katseli huvittuneena toiselta puolen pöytää ja kun tyttö oli saanut lautasen eteensä, hän kysyi: ”Will daddy help you?” 

Saima hymyili suloisesti. ”No. Äiti kattoo.” Hän näytti isälleen kieltä varmemmaksi vakuudeksi. 

Devon astui juuri silloin sisään keittiöön. Hän näytti siltä kuin olisi tullut baarista kotiin neljältä ja ehtinyt nukkua pari tuntia – itse asiassa juuri niin oli käynyt. 

Saima nyrpisti nenäänsä, kun Devon hivuttautui hänen tuolinsa takaa hakemaan kahvia. ”Tevon haisee vessalta”, kuului tuomio. 

Dee ei sujunut vielä yhtä hyvin kuin ärrä. Estin vaivoin naurahduksen, sillä yritimme tietysti opettaa Saimalle, ettei krapulan hankkiminen ollut erityisen järkevää tai hauskaa. 

”What did she say?” Devon äännähti karheasti. 

Andy loi häneen tuikean katseen. ”You should know. She is your goddaughter. Learn Finnish.” 

Devon kääntyi minun puoleeni pieni rukous silmissään. 

”She thinks you smell like the toilets”, vastasin armollisesti. 

Saima oli syönyt sananvaihtomme aikana ja suuri osa puurosta oli mennyt siististi suuhun. 

Devon virnisti hänelle ovelasti. ”I met a garbage fairy. She invited me to visit. She lives in a garbage bin.” 

Tytön silmät kirkastuivat. “Äiti, minulle fairy myöt.” 

Andy näytti siltä kuin haluaisi taas kerran repiä hiukset päästään Devonin vuoksi. 

Kohautin harteitani. ”Ensin syödään aamupala, sitten on keijujen vuoro.” 

Saima osoitti kulhoa, jossa oli ehkä 1/5 puurosta jäljellä. ”Valmis. Ready.” 

Yllättäen Devon pelasti tilanteen. ”Uncle D needs a shower, just like you told, little missy. Eat your porridge, fairy likes girls who have full tummys.” Hän lähti kylpyhuoneeseen jättäen puolinaisen kuppinsa tiskipöydälle. 

Autoin Saimaa kauhomaan viimeiset lusikalliset. Andy tuhahteli tabletilleen, joskin epäilin, etteivät tuhahduksia aiheuttaneet uutiset. Nostin tytön astiat tiskiin; ne voisi asetella koneeseen myöhemmin. 

”Daddy”, Saima heläytti vaativasti. 

”Yes, baby?” 

”Syliin.” 

Andy nosti hänet käsivarsilleen ja he alkoivat hieroa neniään yhteen. ”What if daddy reads you something?” 

Tyttö heilautti hiuksiaan. ”Yes. Peppa Pig.” 

Pyörittelin päätäni ja hymyilin, kun he sirtyivät olohuoneen sohvalle. Valmistin itselleni puuroa (Saiman syödessä oli turha toivoa syövänsä muuta kuin leipää) ja tuijottelin ikkunasta näkyviä kerrostaloja. 

Devon tuli kohta takaisin ja istui vastapäätä. ”Maybe I should learn Finnish?” 

Nyökkäsin suu täynnä. ”Ym-hyy. That would be considerate.” 

”For you or for Saima?” 

Virnistin. “Both of us. And my mother would like you as much as she likes Andy.” 

Devon tyrskähti käsiinsä. “Sure. She´d totally forget that I am the weird bad guy in this relationship. Rakkastan sinua.” 

Aloin hihittää, sillä rakkauden tunnustus kuulosti vähintäänkin ontuvalta. Devon esitti loukkaantuvansa ja marssi jääkaapille. Hän löysi ilokseen meiltä eilen illalla jääneet pizzan tähteet ja lähti niiden kanssa huoneeseensa sanottuaan ensin hyvin hiljaa perkele. Jatkoin aamupalaani kuunnellen Andyn ja Saiman hyväntuulista pulputusta.

-Roona-