Heippa!
The
Banshees of Inisherin on elokuva kahdesta kaveruksesta, joista toinen yllättäen
päättää ystävyyssuhteen. Tällä on odottamattomia seurauksia kummallekin. Pääosia
näyttelevät Colin Farrel (Pádraic), Brendan Gleeson (Colm), Kerry Condon
(Siobhán, Pádraicin sisar), Barry Keoghan (Dominic), Gary Lydon (Peadar
Kearney, poliisi), Pat Shortt (Jonjo Devine, pubin omistaja) ja Sheila Flitton
(rouva McCormick). Leffan on ohjannut Martin McDonagh. Se on yhdeksän Oscarin
ehdokas.
Banshee
on irlantilaisessa ja kelttiläisessä perinteessä yliluonnollinen olento, jonka
yöllisen läpitunkevan vaikerruksen ja ulvonnan uskottiin ennustavan äänen
kuulleen henkilön perheenjäsenen kuolemaa. Leffassa ei kuulla ulvontaa, mutta
Wikipedia tietää kertoa myös, että banshee esiintyy usein vanhan, ruman naisen
muodossa ja noitamainen rouva McCormick sopii tähän kuvaukseen hyvin. Hän myös ennustelee Pádraicille tämän kahden
läheisen kuolemaa. Tosin pidän todennäköisempänä, että (räyhän)hengillä
tarkoitetaan Colmia ja Pádraicia itseään.
Colin
Farrel näyttää sekä koiranpennulta että yllättävän vanhalta. Onhan hän toki jo
lähempänä viittäkymmentä, että se kai siitä sitten. Pádraic on hyvin suloinen,
mutta toisaalta rasittava, joten ymmärrän myös Colmin näkemystä. Pádraicin
kanssa tuskin saa sävellysrauhaa, kun tämä kertoo ummet ja lammet kaikista
pikkuasioista. En kyllä ihan ymmärtänyt Colminkaan tarkoitusperiä. Oliko hän
mielessään pohtinut siirtyvänsä kokonaan säveltämään, koska ilman toisen käden
sormia on totisesti vaikea soittaa viulua itse. Pohdin myös mistä ne
musiikinopiskelijat tiesivät tulla Colmin luo. Hänen täytyi olla ainakin
paikallisesti tunnettu soittotaidostaan. Irlannissa tuollainen pubeissa
yhteissoitto on käsittääkseni varsin yleistä vielä nykyäänkin.
Tukehtuiko
aasi Jenny (joka sivumennen sanoen oli ihan kohtuuttoman söpö) niihin Colmin
sormiin? Vai voiko aasi kuolla oikeassa elämässäkin ihan vain siksi, että
puraisee vahingossa ihmisen (tai minkä tahansa eläimen) lihaa? Tässä
tunteellisessa ja käänteentekevässä kohdassa ei siis ollut mitään vikaa, jäi
vain häiritsemään tuo ”sormi kävi sen suussa ja se kuoli siihen” -ajatus. En
tiedä, mitä symboloi se, että Pádraic poltti Colmin talon eikä suoraan vain
yrittänyt tappaa tätä, mutta se oli kiinnostava juonellinen ratkaisu. Pádraic
siis kertoi sytyttävänsä talon tuleen ja sikäli, kun Colm olisi sisällä tämä
saisi palaa sinne.
Pidin
kovasti Siobhánista, joka ei olisi enää viihtynyt sisäänpäin lämpeävällä ja
tylyllä Inisherinillä, mutta pysytteli siellä kuitenkin Pádraicin vuoksi.
Ainoastaan mantereelta kirjastosta tarjottu työpaikka sai hänet lähtemään. Hän
tuntui rakastavan lukemista, mikä tietysti sai minut tuntemaan
hengenheimolaisuutta. Hän oli myös selvästi paljon viisaampi ja oppineempi kuin
mitä piti itsestään ääntä. Pidin myös henkisesti kehitysvammaisesta
Dominicista. Hänen elämänsä ei kyllä ollut herkkua, kun oma isä ilmeisesti
seksuaalisesti hyväksikäytti häntä. Hänen mahdoton ihastuksensa Siobhániin oli
jotenkin sydämeenkäyvää.
Nautin
leffan syvällisestä juonesta ja Irlannin kauniista maisemista. Voin suositella
leffaa.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti