Moikka!
Viuhuva
tuuli
ropiseva
sade
kuohuvat
vaahtopäät
Pimenevät
illat
pirteät
aamut
ja vielä
valoisat keskipäivät
Väriloisto
ankea
harmaus
ja elon
tuoksu
Kori
täynnä marjoja
villasukat
kumisaappaissa
loimottava
nuotio
Toisesta
päästä vilkuttaa haikeasti kesälle
toisessa
tervehtii iloiten talvea
ja
keskellä on harmaa keski-ikäinen
Kesä
kastelee
talvi
kohmettaa
kevät
herättää henkiin
Entä
syksy?
se
aloittaa uuden
sen
tiesivät jo entiset vuotta silloin aloittaessaan
Sytytetään
siis kekrikokot
venetsialaisten
tulet
ja
katuvalot!
Syödään
rapuja
keitetään
sienikeitto
ja
juodaan pantua simaa
Pisarat
putoavat
puuska
lennättää
katsotaan
vilttien alta
Kuolema
kietoutuu
yhteen
elämän kanssa
vanha ja tuore käsi kädessä
Ja
epäilystäkään ei jää
- tämä on syksyn supervoima
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti