Kirsikkaviini

 Moikka!

I

He joivat kirsikkaviiniä sekä ennen että jälkeen ensimmäisen kertansa. Hermio luuli, että jokainen kerta tulisi olemaan yhtä makea. Hän sai oppia, että lähes kaikki hunaja oli kulutettu tähän ensimmäiseen.

II

”Kontillesi”, Ash sammalsi kiskoen hänen housujaan alas. Hermio totteli halukkaasti, mutta katsahti kuitenkin taakseen. ”Olethan varovainen?” Ash naurahti räkäisesti. ”Tulet nauttimaan tästä.” Hermiolle kävi selväksi, että nautinto ja kipu kuuluivat saumattomasti yhteen.

III

”Jää yöksi”, Hermio pyysi. Ash tuhahti vyötään kiristäessään. ”Tännekö? Minä pidän sinusta Hermikko, mutta ymmärräthän sinä, ettei niin voi tehdä.” Mies puki päälleen ja häipyi suikattuaan makeilevan lähtösuukon. Ei Hermio ymmärtänyt, vaikka joutui jälleen tuijottamaan tyhjää sängyn puolikasta.

IV

Hermio tiesi vaistomaisesti, että koskaan oli turha kysyä, saisiko hän olla päällä. Mutta kun Ash seuraavan kerran rynkytti häntä ja himo hyökyi hänen sisällään, hän raakkui: ”Rakastatko minua?” ”Sinä olet minun. Sano se”, Ash mörähti takaisin. ”Minä olen sinun”, Hermio ynisi. Vastaukseksi hän sai vain himonsekaista huokailua.

V 

Hermio makasi sängyllään jalka kipsattuna. Ash katseli häntä vaivautuneena. ”No, pikaista paranemista sitten”, hän tokaisi ja lähti. Ne olivat heidän suhteensa viimeiset sanat ja Hermio jäi yksin. Tulevaisuudessa kirsikkaviini maistui aina happamalta.

-Roona-