Elokuvissa LVVIII: Thor: Love & Thunder

 Heippa!

Marvelin neljännen Thor-elokuvan on jälleen ohjannut Taika Waititi. Pääosissa ovat Chris Hemsworth (Thor), Natalie Portman (Jane Foster aka Mahtava Thor), Christian Bale (Gorr Jumaltensurmaaja), Tessa Thompson (kuningas Valkyrie), Taika Waititi (Korg), Russell Crowe (Zeus), Jaimie Alexander (Sif) ja Guardians of the Galaxy (Chris Pratt, Dave Bautista, Karen Gillian, Pom Klementieff, Vin Diesel (ääni) ja Bradley Cooper (ääni)). Thor etsii itseään taistellen Peter Quillin ja kumppaneiden rinnalla. Näiden kanssa hän kuulee myös Gorr Jumaltensurmaajasta, joka haluaa – nimensä mukaisesti – tappaa kaikki jumalat. Thor saapuu Uuteen Asgardiin keskelle taistelua, jonka lopuksi Gorr kidnappaa kaikki kaupungin lapset. Pelastusoperaatioon Thor saa mukaansa Vakyrien sekä ex-tyttöystävänsä Janen, jonka Mjölnir on tällä välin ottanut omakseen ja tehnyt hänestä Mahtavan Thorin.

Alkuvalitus: miksi, oi miksi Zeuksella piti olla italialainen aksentti? Tai ehkä Crowe oli pyrkinyt kreikkalaiseen, mene ja tiedä, mutta hölmöltä kuulosti joka tapauksessa. Eikä jumala aksenttia tarvitse, eiväthän Thor ja Vakyriekään väännä norjalaisittain. Mytologista kiitosta on annettava siitä, että Zeuksen posse koostui rakastajattarista ja ilopojista (krediitit vahvistavat tämän: Zeuksen kanssa olleita naisia kutsutaan kirjaimellisesta zeuksittarittariksi ja miehiä kauniiksi zeuspojiksi). Käsikirjoittajat Waititi ja Robinson tuntenevat mytologiansa ja esittävät Zeuksen kiinnostuneena lähinnä seuraavista orgioista.

Tästä saakin hyvän aasinsillan LGBTQ+ -teemoihin, kun koko posse pyörtyi ihastuksesta nähdessään Thorin alasti. Tykkäsin myös pehmeistä viittauksista Valkyrien menetettyyn tyttöystävään ja Korgin kotimaan kosintamenoista. Ihmettelin kyllä eikö Korgin lajissa, rodussa tai mikä onkaan ole lainkaan naisia, kun hän sanoi miehet saavat keskenään nimenomaan poikalapsi. No, ehkä naiset sitten saavat keskenään tyttölapsia eikä Korg vain maininnut sitä, kun ei asia häntä koske.

Waititi osaa ohjata lapsia, sillä kidnapatun lapsikatraan joukkokohtaukset toimivat oikein mainiosti. Tosin voi olla, että moni lapsista on jo kameroihin tottunut, mukana kun oli niin Hemsworthin, Balen kuin Waititin omiakin jälkeläisiä. Muutenkin kokonaisuus on hauska ja Marvel -elokuvaksi lyhyt, vain hieman alle kaksituntinen. Juoni itsessään oli aika yksinkertainen ja vähän hämmennyin, kun Gorr ei loppujen lopuksi ollut osa mitään suurempaa suunnitelmaa vaan kaiketi yksinäinen soturi. Ehkäpä Ikuisuudella sen sijaan on paikkansa seuraavissa MCU-leffoissa? Lisäksi arvelin, että Jane jäisi eloon, koska hänet otettiin takaisin mukaan, mutta hänkin taisi tehdä vain yhden leffan mittaisen vierailun.

Visuaalisesti Love & Thunder on tietysti mitä makein. Etenkin tyylitellyt mustavalkojaksot Varjomaailmassa olivat hienoja. Trailerissa minua häirinnyt treenikohtaus oli elokuvassa siistimpi, joten arvaukseni CGI-efektien pienestä keskeneräisyydestä siinä lienee osunut oikeaan. Thor: Love & Thunder on iloinen avaruusooppera, joka ei aivan yllä Ragnarökin tasolla, mutta on kuitenkin hauskaa katsottavaa.

-Roona-