Heippa!
Vesi
sataa vihaisesti sisäisen aaltoni lailla
helppo
sanoa: on syksy
Valkea
salama leikkaa raivoni kahtia
ja talvi
mulkaisee repeymän takaa
Hyödytön
villi sydän, tulen kuitenkin.
Rikkinäinen haaksi havahtuu ikkunan takana
jossain
hakkaavat oksat talon kattoa
”Anna
tulla, jotta muistan ensi syksyyn asti”
”Ani
harvoin saa elää reunalla, jolla tuntee elävänsä”
Huudan
tai kuiskaan, en tiedä.
Raato,
rantaan ajelehtinut
syys on
visio ensi keväästä
Kalpeana
makaan kuohukivillä
sielu
kevyenä kuin heitelty höyhen
Täältä
ei lähetetä korttia.
Istua
loivalla luodolla niin kuin Maija
hymyillä
merelle, sisällä ja ulkona
laiha
kissa puskemassa jalkoja
Mikään
määrä janoa ei riitä
tyrskyt
rauhoittuvat siniseksi tyyneydeksi.
Siemailen
syyskuun vettä kaivosta
Tänä
yönä täysikuu rakentaa siltaa
leikitellen,
ehkä huomenna taas myrskyää.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti