En ole mitään muuta kuin minä

Moikka!

Neitsyt. Tytär. Vaimo. Äiti. Siunattu. Kuningatar.

 

Viettelijä. Huora. Valehtelija. Teeskentelijä. Myrkyttäjä. Noita.

 

Vetelen mielessä viivoja paperilla näkyvien listojen välille kuin kokoaisin palapeliä. Mietin mitä näistä olen itse ollut. Alemman rivin saa vetää vihreäksi kokonaan. Huora on ehkä vähän kyseenalainen, mutta menköön. Yläosasto onkin sitten heikommissa kantimissa. Neitsyt, vaikka siitä on jo aikaa ja tytär tietysti. On minua siunatuksi ja kuningattareksikin kutsuttu, mutta paskat minä niitä oikeasti ole. Huoneen takka rapsahtelee ja palauttaa minut todellisuuteen. Edessäni tuon julmetun listan alla on nippu, jossa on lueteltuna valtakunnan jokaisen naisen nimi ja sen perässä yksi noista sanoista. Venkoilen korkeaselkäisessä tuolissani, vaikka ei asentoni siitä yhtään parane. Jostakin myös vetää niin kuin kivilinnoissa on tapana. Siemaisen viiniä maljasta vältelläkseni tehtäväni aloittamista.

Minun tulisi tehdä valintoja. Naisten eliittijoukko. Lyhyiden faktojen perusteella. Nimi, arvoasema, ammatti. Tiedot saatu joko naiselta itseltään tai hänen holhoojaltaan. Kaikki huhupuhe sen sijaan on tiivistetty yhteen noista kahdestatoista sanasta. Irvistän huoneen seinälle siilautuvalle varjolleni. Kenen haavoittuvuus sanoihin kätkeytyy? Kaikkien naisten vai sen, joka kauniilla käsialalla ne kirjoitti? Kenties niiden miesten, jotka valitsivat sanat kuvaamaan toista sukupuolta ja lukitsivat samalla naiset häkkiin. Nostan ylimmän arkin, sillä pohdintani alkaa käydä turhan filosofiseksi. Minä jos kuka tiedän, että huhuista on ajoittain suuri apu. Viivaan yli kuningattaren ja prinsessojen nimet heti, heitä en aikonut joka tapauksessa valita.

Selailen pinkkaa ylimalkaisesti ja sotken muutamia nimiä pois ihan vain intuition perusteella. Minun lahjani on aina ollut, että näen haavoittuvuuden muissa ja käännän sen vahvuudeksi. Sen vuoksi minulla on kuolemaan asti uskollisia veljiä. Koska minä luotin heihin, vaikka he eivät olleet vahvoja. Kuka näistä naisista on vahva, kuka rikkoutuu helisten ensimmäisen heikon hetken tullessa. Se minun pitäisi tietää muka siitä, että jonkun tärkein ominaisuus on olla tytär. Tuhahdan ja kurkotan jälleen maljaa. Parhaat päätökset tehdään luonnollisesti humalassa. Naurahdan katkerasti, sillä minähän en koskaan juo itseäni humalaan.  Ehkä siksi – kiusaksi – minulle annetaan näitä vaikeita tehtäviä.

Kokoa, hallitse ja valista. Minun on opetettava, ettei heitä voi määrittää yhdellä sanalla, yhtälailla kuin opetan taistelemaan. Yö pimenee palapelin kuvan hahmottuessa minulle. Alan valikoida tiheällä kammalla.

Aamu astuu ikkunasta sisään. Ylin paperi saa uuden rivin. Uuden eliittijoukon tunnuslauseen.

En. Ole. Mitään. Muuta. Kuin. Minä.

-Roona-