Elokuvissa LXXX: Je´vida

 Heippa!

Je´vida on ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä elokuva. Sen on ohjannut Katja Gauriloff. Rooleissa nähdään sekä amatöörejä että ammattinäyttelijöitä: Agafia Niemenmaa (lapsi-Je´vida), Heidi U´lljan Gauriloff (Je´vida nuorena aikuisena), Sanna-Kaisa Palo (Je´vida vanhana), Heini Wesslin (äiti), Erkki Gauriloff (ukki), Matleena Fofonoff (mummo) ja Seidi Haarla (Je´vidan siskontytär). Elokuva kuvaa Je´vidan, suomalaistettuna Iidan, elämää kolmessa eri ikävaiheessa. Leffa on kokonaan mustavalkoinen.

Je´vida tykkää kalastaa ja korjata verkkoja isoisänsä kanssa. Vanhempi sisko Anni on jo koulussa, jonka asuntolassa asuu lukukausien ajan. Ukki ei haluaisi laittaa Je´vidaa kouluun ollenkaan, mutta äiti sanoo, että tytön pitäisi oppia lukemaan ja päästä mukaan maailman menoon. Kouluun tyttö lähteekin vasta, kun ukki saa talvella oltuaan nostamassa verkkoja kohtauksen ja kuolee siihen. Koulussa Je´vidaa ja muita saamelaislapsia kohdellaan huonosti. Heidät pakotetaan puhumaan suomea, kuri on kova ja ruokakin outoa. Pian Anni-sisko lähetään pois mustalla autolla tuntemattoman rouvan kanssa (rouva miehineen oletettavasti siis adoptoi Annin eli ei hänelle päällisin puolin tapahdu mitään pahaa). Je´vidan palatessa kotiin äiti on jälleen raskaana. Valitettavasti sekä äiti että uusi pikkusisarus kuolevat synnytykseen ja niin Je´vidalla ei ole enää ketään muuta kuin mummo.

Je´vida oli selvästi ukin tyttö, mutta olisin kaivannut lisää tietoa hänen ja Annin suhteesta. Hän ei vaikuttanut kauheasti ikävöivän koulussa olevaa siskoaan ja toisaalta suhtautui Anniin tämä kotona ollessa aika neutraalisti. Jäin myös miettimään missä tyttöjen isä oli. Toki oli positiivista, ettei kukaan syyllistänyt äitiä, vaikka tämä näytti olevan yksinhuoltaja, vaan omat vanhemmat auttoivat ja tukivat lastenkasvatuksessa. Mutta siinä vaiheessa, kun ukki kuoli taloon olisi kyllä ihan käytännön vuoksi tarvittu miestä. Miten mahtoivat vanha muori ja kovasti raskaana oleva äiti pärjätä vain keskenään. Mieleeni jäi, kuinka kuollut vauva annettiin Je´vidan syliin ja lopulta jäi tytön tehtäväksi haudata hänet. Olisin myös halunnut tietää, tuliko Iidan ja Laurin avioliitosta todella mitään vai jäikö se vain kirjerakkaudeksi ja haaveiluksi. Ainakin sitä myötä Iida läksi pois Lapista.

Tykkäsin elokuvan kuvauksesta. Etenkin jotkin maisemakuvat olivat suoraan kuin vanhoista kotimaisista elokuvista. Efekti oli varmaan saatu aikaan valaistuksella. Musiikissa tykkäsin äänimuistumista, siitä kun Je´vidan mummo ja äiti lauloivat tai oikeastaan hyräilivät/hymisivät. Tytön ja ukin jutut olivat myös hauskoja ja ukki oli Je´vidalle ihanan joviaali. Veden alla tapahtuvat uni- ja siirtymäkohtaukset olivat hienoja ja kutoutuivat kivasti ukin ja lapsenlapsen kalastusteemaan. Lopussa paljastuu myös, että päivänvalon on nähnyt uuden sukupolven Je´vida/Iida, nimittäin Sannan tytär. Toivoa siis on vielä.

-Roona-