Moikka!
Tämä on jatkoa tarinoille Zach ja Kaupungissa.
Aamuaurinko
paistoi jo kirkkaasti, kun Zach heräsi. Joku oli jälleen tuonut hänen
pöydälleen tarjottimen, jossa oli tällä kertaa aamiaista. Ruoka tuoksui
miellyttävälle, mutta hän ajatteli, että olisi viisainta pukeutua ensin. Zach
ei ollut ottanut mukaan muita kuin päällään olevat vaatteet, mutta sen verran
hänkin tällaisista operaatioista tiesi, että vaatehuolto hoidettiin aina
viimeisen päälle. Hän siis käveli kaapille ja avasi sen huomatakseen, että
sieltä todellakin löytyi tähän paikkaan sopiva nuoren miehen perusvaatetus. Hän
veti päälleen asun, jonka arveli käyvän ”arkipuvusta” hovissa. Rosa luultavasti
kertoisi hänelle, jos hänellä oli jotain väärää päällään. Sitten hän söi kaikki
tarjottimelle katetut herkut. Juuri kun hän oli lopettamassa, ovelta kuului
koputus ja ilman erillistä käskyä sisään astui miespalvelija. ”Emäntänne
odottaa teitä salissa”, hän sanoi ja viittasi, jotta Rick lähtisi seuraamaan
häntä.
Heidän
asuintiloissaan tosiaan oli pieni vastaanottosali ja sinne palvelija johdatti
Zachin. Rosa nyökkäsi palvelijalle ja tämä poistui sulkien oven perässään. ”No
niin, tervetuloa Keskivaltakuntaan. Ensimmäinen oppitunti on ikävä kyllä
teoriapainotteinen, mutta saat kokea tällä tehtävällä käytäntöä varmasti
kyllästymiseen asti”, Rosa sanoi osoittaen samalla tuolia, jolle Zach voisi
istuutua. Hän itse kiersi istumaan suuren tummapuisen pöydän toiselle puolelle.
Zach katseli pöydälle levitettyä kaaviota, joka hänen pitäisi epäilemättä oppia
muistamaan ulkoa ja hän pelkäsi, että tämä oli vielä ensimmäisen kerran
yksinkertaistettu versio. Paperin keskellä luki isoin kirjaimin: Aspen II,
Keskivaltakunnan kuningas ja seutujen suojelija. Rosa oli huomannut, minne
hänen katseensa kiinnittyi. ”Hän on meidän isäntämme, joka on kutsunut
Valkoisen suden avustamaan valtakuntaansa tulevissa tapahtumissa.” Zach
nyökkäsi. Tämä tieto hänen olisi pitänyt älytä kysyä jo eilisiltana. Kuninkaat
harvemmin pitivät siitä, että heidän vieraansa eivät oikeastaan tienneet kenen
vieraina olivat.
”Kaaviossa pätevät
karttailmansuunnat. Pohjoinen on siis ylhäällä. Tiedät, että minä olen surkea
tällaisissa asioissa, mutta toivottavasti tämä auttaa selventämään, mistä eri
liittolaiset tulevat”, Rosa sanoi osoittaen summittain eri kohtia. Zach asetti
sormensa yhden ympyrän päälle. ”Etelässä siis on Kha-El, jonka sulttaani on
nimeltään Malik IV. Ja hänen värinsä ovat kai punainen ja keltainen”, hän sanoi
hangaten sormellaan värillisiä rantuja, jotka oli ilmeisesti tehty
jonkinlaisella liidulla. Rosa hymyili vinosti. ”Fiksu poika. Opit kyllä
tunnistamaan myös juuri oikeat kirkkaan punaisen ja kirkkaan keltaisen sävyt,
kunhan näet sulttaanin joukot. Kerropa mitä muuta näet.” Zach huokasi ja alkoi
kertoa: ”Pohjoisessa näyttäsi olevan kaksi liittolaisvaltiota, Stelmar ja
Litherium. Stelmarin toteemieläin näkyy olevan sininen kissa ja Litheriumin
väri tumma vihreä. Lännessä on kolme tasavaltaa, joilla kullakin on oma värinsä
joko karmiininpunainen, kupari tai musta. Kaakossa ja lounaassa on yhteesä
kuusi.... ei kun seitsemän ruhtinaskuntaa ja ne ilmeisesti kulkevat Kha-Elin
mukana. Idässä on Nekaron ja koillisessa vielä Acurin herttuakunta, joka
varmaan kantaa viireissään tummanharmaata. Minusta meillä on liittolaisia
kaikilla ilmansuunnilla. Ja koska puhutaan liittolaisista on oltava vastustaja.
Missä vihollinen siis on?”
Zach veti henkeä
ja Rosa loi häneen tyytyväisen katseen. ”Vihollinen on pohjoisessa Stelmarin ja
Litheriumin takana. Kaikkien muiden joukot ratsastavat ennen pitkää ensin
tänne, mutta heidän pysyvät tietenkin siellä, missä pitää kiirettä. Sota ei ole
vielä alkanut, mutta raja-alueilla on levotonta. Opettele kaavio ulkoa nimineen
päivineen niin hyvin kuin pystyt huomiseen mennessä, sillä silloin lisäämme
siihen jotain uutta.” Zach nyökkäsi miettiväisen näköisenä: ”Me siis kaikkien näiden mukana käymme pian
sotaa. Ja minä toimin sinun assistenttinasi. Taidan kuolla jo pelkästään kaiken
sen alle, mitä minun pitää tietää, vai mitä? Varsinaisista taisteluista
puhumattakaan...” Rosa purskahti nauruun ja rummutti pöydän pintaa käsillään.
”Sinähän olet varsinainen ilopilleri. Ajettele nyt ainakin aluksi tämä vain
hauskana oppimiskokemuksena. Kuten sanoin pääset tutustumaan siihen
raskaampaankin puoleen tarpeeksi”, hän sanoi pyyhkien vettä silmistään.
Rosa nousi ja
lähti kohti ovea. ”Joka tapauksessa meidän yhteinen aikamme on tältä päivältä
ohi. Minun on mentävä tapaamaan kuningasta ja upseereita ja on toivottava, että
muistan itse kaikkien nimet.” Niine hyvineen hän meni ja Zach jäi istumaan
yksikseen kaaviota tuijottaen. Tuohon tulee vielä vaikka kuinka paljon lisää,
hän ajatteli itsekseen. Palvelija astui huoneeseen. ”Minua pyydettiin sanomaan,
että voitte halutessanne kierrellä palatsin alueella tai keskikaupungilla.
Älkää kuitenkaan menkö kiellettyihin paikkoihin. Tunnistatte ne siitä, että
ihmiset välttelevät niitä”, hän sanoi ja kumarsi. Zach nyökkäsi jälleen ja
virnisti. Hän päätyisi varmaan vahingossa palvelijoiden tiloihin, mutta
kuluttaisi myöhäisiltapäivänsä mielummin ulkona kuin opettalemassa ainakin
vielä helppoa kaavaa. Hän nousi, kääri paperin mukaansa ja lähti huoneeseensa.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti