Oppitunti (Zach 3)

 Moikka!

Tämä on jatkoa tarinoille Zach ja Kaupungissa.

Aamuaurinko paistoi jo kirkkaasti, kun Zach heräsi. Joku oli jälleen tuonut hänen pöydälleen tarjottimen, jossa oli tällä kertaa aamiaista. Ruoka tuoksui miellyttävälle, mutta hän ajatteli, että olisi viisainta pukeutua ensin. Zach ei ollut ottanut mukaan muita kuin päällään olevat vaatteet, mutta sen verran hänkin tällaisista operaatioista tiesi, että vaatehuolto hoidettiin aina viimeisen päälle. Hän siis käveli kaapille ja avasi sen huomatakseen, että sieltä todellakin löytyi tähän paikkaan sopiva nuoren miehen perusvaatetus. Hän veti päälleen asun, jonka arveli käyvän ”arkipuvusta” hovissa. Rosa luultavasti kertoisi hänelle, jos hänellä oli jotain väärää päällään. Sitten hän söi kaikki tarjottimelle katetut herkut. Juuri kun hän oli lopettamassa, ovelta kuului koputus ja ilman erillistä käskyä sisään astui miespalvelija. ”Emäntänne odottaa teitä salissa”, hän sanoi ja viittasi, jotta Rick lähtisi seuraamaan häntä.

Heidän asuintiloissaan tosiaan oli pieni vastaanottosali ja sinne palvelija johdatti Zachin. Rosa nyökkäsi palvelijalle ja tämä poistui sulkien oven perässään. ”No niin, tervetuloa Keskivaltakuntaan. Ensimmäinen oppitunti on ikävä kyllä teoriapainotteinen, mutta saat kokea tällä tehtävällä käytäntöä varmasti kyllästymiseen asti”, Rosa sanoi osoittaen samalla tuolia, jolle Zach voisi istuutua. Hän itse kiersi istumaan suuren tummapuisen pöydän toiselle puolelle. Zach katseli pöydälle levitettyä kaaviota, joka hänen pitäisi epäilemättä oppia muistamaan ulkoa ja hän pelkäsi, että tämä oli vielä ensimmäisen kerran yksinkertaistettu versio. Paperin keskellä luki isoin kirjaimin: Aspen II, Keskivaltakunnan kuningas ja seutujen suojelija. Rosa oli huomannut, minne hänen katseensa kiinnittyi. ”Hän on meidän isäntämme, joka on kutsunut Valkoisen suden avustamaan valtakuntaansa tulevissa tapahtumissa.” Zach nyökkäsi. Tämä tieto hänen olisi pitänyt älytä kysyä jo eilisiltana. Kuninkaat harvemmin pitivät siitä, että heidän vieraansa eivät oikeastaan tienneet kenen vieraina olivat.

”Kaaviossa pätevät karttailmansuunnat. Pohjoinen on siis ylhäällä. Tiedät, että minä olen surkea tällaisissa asioissa, mutta toivottavasti tämä auttaa selventämään, mistä eri liittolaiset tulevat”, Rosa sanoi osoittaen summittain eri kohtia. Zach asetti sormensa yhden ympyrän päälle. ”Etelässä siis on Kha-El, jonka sulttaani on nimeltään Malik IV. Ja hänen värinsä ovat kai punainen ja keltainen”, hän sanoi hangaten sormellaan värillisiä rantuja, jotka oli ilmeisesti tehty jonkinlaisella liidulla. Rosa hymyili vinosti. ”Fiksu poika. Opit kyllä tunnistamaan myös juuri oikeat kirkkaan punaisen ja kirkkaan keltaisen sävyt, kunhan näet sulttaanin joukot. Kerropa mitä muuta näet.” Zach huokasi ja alkoi kertoa: ”Pohjoisessa näyttäsi olevan kaksi liittolaisvaltiota, Stelmar ja Litherium. Stelmarin toteemieläin näkyy olevan sininen kissa ja Litheriumin väri tumma vihreä. Lännessä on kolme tasavaltaa, joilla kullakin on oma värinsä joko karmiininpunainen, kupari tai musta. Kaakossa ja lounaassa on yhteesä kuusi.... ei kun seitsemän ruhtinaskuntaa ja ne ilmeisesti kulkevat Kha-Elin mukana. Idässä on Nekaron ja koillisessa vielä Acurin herttuakunta, joka varmaan kantaa viireissään tummanharmaata. Minusta meillä on liittolaisia kaikilla ilmansuunnilla. Ja koska puhutaan liittolaisista on oltava vastustaja. Missä vihollinen siis on?”

Zach veti henkeä ja Rosa loi häneen tyytyväisen katseen. ”Vihollinen on pohjoisessa Stelmarin ja Litheriumin takana. Kaikkien muiden joukot ratsastavat ennen pitkää ensin tänne, mutta heidän pysyvät tietenkin siellä, missä pitää kiirettä. Sota ei ole vielä alkanut, mutta raja-alueilla on levotonta. Opettele kaavio ulkoa nimineen päivineen niin hyvin kuin pystyt huomiseen mennessä, sillä silloin lisäämme siihen jotain uutta.” Zach nyökkäsi miettiväisen näköisenä:  ”Me siis kaikkien näiden mukana käymme pian sotaa. Ja minä toimin sinun assistenttinasi. Taidan kuolla jo pelkästään kaiken sen alle, mitä minun pitää tietää, vai mitä? Varsinaisista taisteluista puhumattakaan...” Rosa purskahti nauruun ja rummutti pöydän pintaa käsillään. ”Sinähän olet varsinainen ilopilleri. Ajettele nyt ainakin aluksi tämä vain hauskana oppimiskokemuksena. Kuten sanoin pääset tutustumaan siihen raskaampaankin puoleen tarpeeksi”, hän sanoi pyyhkien vettä silmistään.

Rosa nousi ja lähti kohti ovea. ”Joka tapauksessa meidän yhteinen aikamme on tältä päivältä ohi. Minun on mentävä tapaamaan kuningasta ja upseereita ja on toivottava, että muistan itse kaikkien nimet.” Niine hyvineen hän meni ja Zach jäi istumaan yksikseen kaaviota tuijottaen. Tuohon tulee vielä vaikka kuinka paljon lisää, hän ajatteli itsekseen. Palvelija astui huoneeseen. ”Minua pyydettiin sanomaan, että voitte halutessanne kierrellä palatsin alueella tai keskikaupungilla. Älkää kuitenkaan menkö kiellettyihin paikkoihin. Tunnistatte ne siitä, että ihmiset välttelevät niitä”, hän sanoi ja kumarsi. Zach nyökkäsi jälleen ja virnisti. Hän päätyisi varmaan vahingossa palvelijoiden tiloihin, mutta kuluttaisi myöhäisiltapäivänsä mielummin ulkona kuin opettalemassa ainakin vielä helppoa kaavaa. Hän nousi, kääri paperin mukaansa ja lähti huoneeseensa.

                                                       -Roona-